Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

maanantai 3. lokakuuta 2016

Terveisiä Tampereelta - taas


Tänään hujahti jälleen TAYSissa työpäivän verran eli klo 9.15-17.45. Kahdessa eri kutsukirjeessä oli eri aikoja, joten tietysti varauduin paikalle varhaisemman ajankohdan mukaan... Sitten CT-kuvaus oli myöhässä, koska remontti, ja vastaanotolle päästyäni lääkäri tahtoi odottaa radiologin lausunnon, vaikka itsekin näki, ettei murtumia ole tullut (olisin voinut kertoa sen ihan ilman kuvaakin!). 

Joka tapauksessa luuni tilanne on nyt hyvä: ei uusia murtumia eikä vanhojakaan (en tiedä mitä hiusmurtumia reisiluussa kesällä nähtiin) ja tavoite on päästä sauvasta eroon. Sen vuoksi päätettiin olla tekemättä osteotomiaa tai muitakaan korjausliikkeitä, paitsi jos napsahtaa, jolloin saan olla suoraan yhteydessä ortopediin. Toivon mukaan hän tajusi, mitä tarkoitin sanomalla hyvästellessä: "toivottavasti ei vähään aikaan nähdä!"
 

"Oletko saanut nyt kesän aikana kuntoutusta?" lääkäri kysyi. No ka en, mistäs sellaista saisi, kun ei hän sitä ollut määrännyt..... Ymmärtääkseni tämän jälkeen moista voisi olla luvassa, mikä varmaan on oikein hyvä asia. Tosin olen jo lapsena saanut pakkojumppauskiintiöni täyteen ja tasan tarkkaan tiedän, mitä pitäisi tehdä, kun joku vaan tekisi sen puolestani!

Mielenkiintoista oli myös se, että ortopedi lähetti konsultaatiopyynnön endokrinologiselle siitä, olisiko minulle apua bisfosfonaattihoidosta, vai onko siitä mahdollisine sivuvaikutuksineen enemmän haittaa kuin hyötyä. Periaatteessa olisin kiinnostunut bf-hoidosta, mutta kyllä mietin, onko sellaista tarpeen korjata mikä ei ole rikki - minähän selvisin vuodesta 1988 vuoteen 2009 ilman ainoatakaan murtumaa ja (valitettavasti) ilman minkäänlaista hoitosuhdetta mihinkään sen jälkeen, kun kasvoin ulos Lastenklinikalta ja ennen kuin pääsin TAYS.in siipien suojaan. 

"Kyllä sulla aika lievä OI on", lääkärikin totesi, ja kuulosti melkein epätoivoiselta kuntoutusasiaa pohtiessaan: "Eikö sinulla oikeasti ole hoitosuhdetta mihinkään [Seinäjoen seudun] instanssiin?" Totesin, että en minä lääkäreitä ole mihinkään tarvinnut...

Eihän niitä murtumia nyt trusapäis ole ollut vuoden 2009 jälkeenkään, jolloin vasen reisi murtui ydinnaulaa vaihdettaessa. Tosin kropan vanhentuessa OI vain nuortuu, ja vähän kauhulla odotankin vaihdevuosia. Jos nimittäin murrosiän hormonimuutokset yleensä helpottavat OI:n oireita, vaihdevuodet toiminevat toiseen suuntaan. Ei siis ole oikeasti huono juttu, että on hoitosuhde ja kuuma linja edes jonnekin, oli se jokin missä päin Suomea tahansa, eikä tarvitse enää tapella hoitoonpääsystä.

 
 

Tämän päivityksen kuvitus kertoo päättyneestä pikkulomasesta. Kun edellisviikonloppu hujahti töiden merkeissä, pidin nyt torstain ja perjantain vapaata mm. pikkuleivillä kruunatun kahvittelun ja käsityömessujen merkeissä. Eläköön messujärjestäjä, joka osaa sijoittaa tuoleja säännöllisten välimatkojen päähän Areenaan!

2 kommenttia:

  1. Koska hyvää kuuluu ja aurinko paistaa, voit tyynesti ottaa syksyn vastaan!

    VastaaPoista
  2. Hieno syksyinen kuva sinulla tuossa! Toivotaan, ettei OI ihan riehaannu.

    VastaaPoista