Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Yksinkertainen on kaunista, paitsi läppärin kannessa


Syksy on virallisesti alkanut ja yksi elämäni ikimuistoisimmista kesistä takana. "Ikimuistoisen" saatte kukin ymmärtää kuten tahdotte! Kuten Sami sanoo: mitään ei jäänyt tekemättä sen takia, etten pystynyt kävelemään. Mutta kyllä jaksan joka hetki silti kiittää siitä, että nyt kävelen, vaikka edelleen yhden sauvan kanssa, ja ettei murtumaa ole vielä tullut.

Lomakauden päättymisen huomaa siinäkin, että kalenteri alkaa täyttyä. Aikomukseni oli kyllä ihan harrastaakin, eli mennä naapuritalossa pidettävään kansalaisopiston Pilatekseen kerran viikossa saadakseni lihaksia vähän kuntoon, mutta ryhmä oli täynnä kaksi minuuttia ilmoittautumisajan alkamisen jälkeen. Perustivat kyllä vielä uuden ryhmän, mutta sen aikataulu on mahdoton muualla kuin Seinäjoella työssä käyvälle.

Loppujen lopuksi olen putoamisestani kiitollinen: en totisesti tarvitse yhtään mitään ylimääräistä "pakollista" ohjelmaa, niin paljon työmatkoja ja projekteja on tulossa. 


Yksi valmistunut "projekti" on kuvattuna tämän päivityksen ensimmäisissä kuvissa; tehtäviini kuuluu Hengellisen Kuukauslehden (kyllä, se kirjoitetaan ilman i-kirjainta - vuonna 1888 perustettu lehti on yksi Suomen vanhimpia yhä ilmestyviä) toimitussihteerin sijaistaminen tarvittaessa. Syyskuun lehden toimittaminen oli siis vastuullani. Aiempi lehtikokemukseni ei ole järin suuri, vaikka sitäkin traumaattisempi, mutta kiitos toimitussihteerin hyvän pohjatyön ja asiantuntevan taittajan, tämä tehtävä oli jännittävä pelkästään positiivisessa mielessä! Tilaajille lehti tupsahtaa maanantaina, toimistolle se tuli jo päättyvällä viikolla. 

Kun vielä Samin opintojen aloitus parin aamun klo 5.30 heräämisineen osui tähän viikkoon, on ollut sen verran touhukasta, että perjantaina kotiin tullessani Sami totesi: "Huhhei!" Huudahdus viittaa tähän tv-sarjan teemaan ja siitä on tullut meillä lentävä lausahdus, kun jokin on kovin vauhdikasta tai massiivista.




Sen verran "heikko astia" olen, että olen vuosien mittaan opetellut tietämään rajani, ja sille on tarvetta varsinkin nyt, kun liikkumiseni on kuitenkin vielä huonoa. Jos siis esimerkiksi kuukauden sisään on luvassa useampia työreissuja toiselle puolelle Suomea ja olen erehtynyt omalla ajalla lupautumaan muistelemaan vanhoja syntejäni - mutta tästä enemmän myöhemmin - ja jos taloyhtiössämme jatkuu päättymättömältä tuntuva, vain yhä uusia kohteita hamuava remontti, en tarvitse enää ylimääräisiä harrastuksia, vaan jotakin, joka rentouttaa.

Bloglovin'in sotkua.


Lähinnä rentouttava toiminta tarkoittaa minulla netissä roikkumista. Mutta Facebook ei näytä läheskään kaikkia päivityksiä, Twitter on aika tylsä, ja digisanomalehti on äkkiä luettu. Niinpä aloin kaivata vanhoja kunnon blogeja.

Siitä on pitkä, kun olen viimeksi seurannut muiden kirjoittamia blogeja, olihan tämä omanikin jonkin aikaa tauolla. Kun täällä Kurakauppalassa alkoi taas viime talvena olla elämää, en vieläkään osannut palata muiden blogien ääreen. Monet blogiystävistäni ovat Facebookissa, jossa näen heidän kuulumisensa, ja parhaassa tapauksessa he linkittävät sinne blogipäivityksensäkin.

Kun nyt olen iltaisin sen verran väsynyt, etten jaksa keskittyä juuri mihinkään mutta silti kaipaan helppoa (netti)luettavaa, kaivoin esiin vanhat Bloglovin'in tunnukseni. Aiemmin käytin blogien seuraamiseen suomalaista Blogilistaa ja sittemmin Google Readeria, jotka olivat molemmat helppoja ja toimivia, mutta jotka syystä tai toisesta lakkautettiin. Bloglovin'ista en pitänyt alunperinkään, ja se on muuttunut aina vain ikävämmäksi. Minä kun tahdon vain palvelun, joka kertoo, mikä suosikkiblogeistani on päivittynyt, ja mieluiten vielä avaa kyseiset päivitykset samalla yhdellä klikkauksella - eikä tyrkytä pieniä palasia sieltä ja täältä ja pakota klikkailemaan tuhottoman monta kertaa edestakaisin, kuten Bloglovin'.

Feedreaderin toimivuutta.

Kyselin hyviä blogilistoja Facebookissa, mutta suositelluista mikään ei miellyttänyt minua. Ne ovat sellaisia, joille täytyy itse ilmoittaa oma bloginsa, eli minun suosikkejani ei sieltä löytynyt (eipä löydy tätä Kurakauppalaakaan, kun en ole moisesta sivustosta ja sinne ilmoittautumisesta kuullutkaan). Tai sitten palvelu on niin outo, että minä, joka pidän itseäni vähintään keskivertoisena netinkäyttäjänä, en tajunnut yhtään mitä olin tekemässä.

Sitten minulla vihdoin välähti. Miksi ihmeessä haen "blogilistaa", kun se, mitä kaipaan, on syötteenlukija! Tämän oivalluksen ja yhden googlehaun jälkeen päädyin niin yksinkertaiselle ja simppelille sivulle kuin Feedreader. Se on aivan täydellinen! Siinä ei ole mitään älyttömiä turhia kilkkeitä, vaan sinne voin koota juuri ne sivut, joita haluan seurata ja joilla on syöte, ja se näyttää kerralla kaikki uudet postaukset enimmäkseen kokonaisina! Vain joidenkin blogiyhteisöjen sivuilla on näköjään joku ärsyttävä säätö, joka ei näytä päivityksistä kuin alun - valitettavasti sen alun täytyy totisesti olla mielenkiintoinen, että jaksan klikata enää pidemmälle.

Kopioin linkit Bloglovin'ista Feedreaderiin käsin ja samalla tein valintaa. Mukaan lähtivät kaikki ne blogit, jotka automaattisesti tunnistin tai jotka soittivat edes jotakin kelloa, mutta melkoinen määrä karsiutui - jos Bloglovin'issa listallani oli melkein 400 blogia, Feedreaderissa niitä on nyt 75. Osa jäi pois siksi, etteivät ne ole vuosiin päivittyneet, osa siksi, etten tällä hetkellä harrasta aktiivisesti mitään käsitöihin tai nukkekoteihin liittyvää.


 

En edes muista, koska olin siirtänyt listani Google Readerista Bloglovin'iin ja koska olen viimeksi blogipäivityksiä lukenut. Pari vuotta sitten ehkä. Bloggausaiheinen Oikein nurin -romaanini tuli jakoon viisi vuotta sitten, ja silloin olin helpottunut, kun "ehdin" vielä. Tuntui nimittäin siltä, että bloggaaminen alkoi olla menneen talven lumia ja kaikki olivat muissa sosiaalisen median kanavissa, etupäässä tietysti Facebookissa. 

Mutta näin ei taida ollakaan! Ilokseni osa vanhoista tutuista on päivittänyt blogejaan koko tämän ajan, vaikka valitettavasti muutaman kirjoittaminen näkyy hiipuneen. Joka tapauksessa oli äärimmäisen nostalgista käydä listaa läpi ja poimia mukaan ne, joita aion seurata jatkossakin. (Toiveikkaana otin  mukaan myös muutaman ystävän vaienneen blogin, jos vaikka niidenkin kirjoittajat vielä innostuisivat!)



Luvassa on siis mukavia hetkiä vanhojen ja ehkä uusienkin tuttavien parissa. Ja onneksi tämä ja seuraava viikonloppu ovat vapaita! Olemme tehneet pikkuisia pyörälenkkejä kaupungilla, nähneet (jälleen) tuhoutuvaa Seinäjokea ja herkutelleet niin Vohvelihetkessä (jonne pääsin nyt ensimmäisen kerran sisään pystyessäni kävelemään, sillä Oton kanssa sinne oli turha yrittää) kuin naapurikortteliin ilmestyneessä uudessa Thai Onessa. Suosittelemme molempia lämpimästi!
 

Olen myös tuunannut edellisestä työpaikasta ostamani käytetyn läppärin (jonka kannen liimajäljet muistuttavat eräästä the projektista selviämisestä) vähän enemmän kaisamaiseksi. Neljässä vuodessa jäi miniläppärini nykyisen kehityksen jalkoihin, eikä tahdo enää jaksaa pyörittää oikein mitään, saati että olisin käyttänyt sen edeltäjää kirjoituskoneena, kuten tuolloin julkaisemassani tietokonehistoriapostauksessani vakuutin. Läppäritarra maksoi Sopurahan euron pöydässä - no, euron! (Ei, en ostanut tuollaista työläppäriin, vaikka kiusaus oli suuri.) 


Nyt ottamaan uunista Palermon pastaa, sitten saunaan ja valmistautumaan uuteen työviikkoon.
 

1 kommentti:

  1. Hyvä kun osaat mennä jaksamisesi mukaan. Sama se on minullakin. Jos keuhkot alkavat protestoida, tahtia täytyy hiljentää, ettei happi lopu.

    VastaaPoista