Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Menimme Saareen



Olen työn puolesta parin viikon aikana piipahtanut kahdesti Nilsiän Aholansaaressa: ensiksi Herättäjä-Yhdistyksen työntekijäkokouksessa ja tänä viikonloppuna Körttifoorumissa. Jälkimmäinen on nimensä mukaisesti vuosittainen kaikille avoin tapaaminen, jossa aiheena on aina jokin ajankohtainen asia - tällä kertaa luonnollisesti Siionin virsien uudistustyö.


Aholansaari on herännäisjohtaja ukko-Paavo Ruotsalaisen (1777-1852) kotisaari, jossa toimii nykyisin leiri- ja lomakeskus. Herännäistaustastani huolimatta en ole käynyt rippikouluani Aholansaaressa, vaan olen ennen tätä syksyä vieraillut siellä kerran elämässäni, toukokuussa 2002, jolloin leirikirkko vihittiin käyttöön. Nyt tuo jo säiden harmaannuttama lukuisien nuorten konfirmaatiopaikka pilkisti majapaikkamme ikkunasta. Uskonpa kuitenkin, että tulevina työvuosina Saaren maisemat tulevat erittäin tutuiksi!


Aika kului tiiviisti siioninvirsiuudistuksen ympärillä alustuksia kuunnellen, keskustellen ja uudistettuja virsiä harjoitellen. Mutta tietysti veisattiin näitä vielä nykyisiäkin - uudistettu kokoelmahan on tarkoitus ottaa käyttöön ensi kesänä Nilsiän herättäjäjuhlilla. (Näitä uudistettujen virsiehdotusten valikoimia voi muuten ladata itselleen harjoiteltavaksi täältä. Jos haluaa tarkastella tämänhetkistä ehdotusta kokonaisuudessaan, kannattaa mennä tänne.) Ja körttihuumori kukki!



Osana Körttifoorumin ohjelmaa olivat seurat Paavon pirtissä sekä perjantaina että lauantaina. Syyskuun sateentuhruinen ilta nosti lämpimästä takista huolimatta tipan nenänpäähän ja sai kipristelemään varpaita tukevissakin kengissä, mutta siteeraan äitiäni: "Kyllä nua Siionin virret vaan teköö eetvarttia!" Oma veisuu jäi viikonloppuna valitettavan vähäiseksi, sillä videokamera mikrofoneineen oli melkein koko ajan liian lähellä ja olisi napannut vain minun ääneni, mutta annoin ystäväkansan veisuun kantaa.


Olimme päättäneet, että lauantaipäivän alustukset videoitaisiin tallennettaviksi ja myöhemmin julkaistaviksi, mutta että perjantai-illan seurat lähetettäisiin kokeeksi suorana lähetyksenä Facebookissa

Niin hienosti kävi, että lähetys kantoi katkeamatta pirtin hämärästä halki Suomen. Vanhaan herännäistapaan puhujia ei ollut sovittu etukäteen, vaan se puhui, joka tunsi siihen kutsua. Myöskään virsiä ei tietenkään sovittu valmiiksi eikä useimmiten numeroakaan sanottu aluksi, vaan joku vain alkoi veisata sopivaa virttä ja muut ehtivät mukaan vuorollaan. (Tämä herättää aina joskus hämmennystä herättäjäjuhlilla - edes siellä ei virsiä ole valittu etukäteen, vaikka tapahtuman laajuuden vuoksi aloituksen tekevätkin esiveisaajat.)
 
Oli hienoa päästä mukaan tapahtumaan, jossa tapasi herännäisyyden ystäviä ympäri Suomen. Erityisesti minua lämmitti se, miten sydämellisesti otettiin vastaan tämä uusi "Herättäjän meedio", kuten viestintäsuunnittelijan (media)tehtävistäni vitsailtiin. Paljon on minulla oppimista, ja nöyräksi vetää, mutta jos armoasi päiviini ja siunausta saisin, niin lähimmäisten parhaaksi taas työni toimittaisin. (SV 188:5, ehdotus)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti