Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Jännitystä ilmassa


Anopillani on tapana sanoa kuulumisia kysyttäessä: "Ei onneksi mitään erityistä." Kaikkein parasta ja mukavinta on tavallinen tylsä arki, vaikka joskus se ahdistaakin. Mutta verrattuna siihen, että kuuluisi jotakin erityistä, tavallinen arki voi olla kullan arvoista. Niinpä minä olen edelleen äärimmäisen kiitollinen siitä, että olen jo kolme viikkoa saanut elää aivan tavallista arkea: ajaa aamulla puoli tuntia työpaikalle, tehdä töitä toimistolla työkaverien seurassa koko päivän ja ajaa puoli tuntia kotiin. Vaikka mukana kulkee yhä yksi kyynärsauva, tunnen itseni lottovoittajaksi.

 

Tosin meidän arkemme mullistuu taas positiivisella tavalla huomenna. Samihan jäi muutama vuosi sitten työttömäksi, eikä tänä suuren työvoimapulan aikana tappelu kymmenien ja jopa satojen hakijoiden kanssa yhtä avointa työpaikkaa kohti tuonut toivottua tulosta. Onneksi päättäjillä on sen verran järkeä, että nykyään työtönkin saa opiskella. Sami haki siis ammattikorkeakouluun ja valmistui viime joulukuussa tradenomiksi. Kun edelleenkään tänä suuren työvoimapulan aikana ei työpaikkaa valmistumisen jälkeen löytynyt, hän suoritti avoimessa korkeakoulussa keväällä lisäpisteitä ja haki Vaasan yliopistoon pelkillä papereilla jatkaakseen kauppatieteiden maisteriksi. Heinäkuun ensimmäisenä päivänä saimme ilouutisen: Sami oli niiden kymmenen joukossa, jotka tällä tavalla ilman pääsykokeita otettiin sisään teknilliseen tiedekuntaan (kyllä, sieltäkin voi valmistua kauppatieteiden maisteriksi, kun pääaineena on tietotekniikka).


Varsinaiset opinnot alkavat syyskuun puolella, mutta jo ensi viikolla on orientoitumispäiviä näille "semi-fukseille", joilla on jo kandidaatin tutkinto. Meidän arkemme siis muuttuu taas: kun minä lähden aamuisin ajamaan kohti Lapuaa, Sami testaa julkisten kulkuneuvojen sujuvuutta Vaasan suuntaan ja takaisin. Oletamme kuitenkin toiveikkaina, että jos ihminen opiskelee tietotekniikkaa, hän voi tehdä paljon asioita kotoa käsin, eikä reissaamista tulisi aivan hirveästi.


Ihailen Samia, joka ei anna periksi eikä jää ihmettelemään, vaan kouluttaa itseään paremman työmarkkinamenestyksen toivossa. Joudumme toki elämään seuraavat pari vuotta aika lailla suu säkkiä myöden, mutta onneksi yleensäkin otamme ilon irti pienistä asioista - hyvin pitkälle päästään jo sillä, että saamme ylipäätään olla yhdessä ja kohtuullisen terveinä!

http://bettynjoulu.blogspot.fi/2016/08/betty-somettaa-ja-mietti-joululahjoja.html

Ja iloa tuottaa myös Bettyn maailma. Jos kiinnostaa, lukaise täältä hassusta "Betty somettaa" -puuhastani, Grace-sarjan seuraavasta osasta ja mahdollisuudesta joulupaketteihin.

Toiveikasta alkavaa viikkoa teille kaikille!

2 kommenttia:

  1. Vaasan yo on onneksi aika edistyksellinen wtäopintojen kanssa. Ja opetajien kanssa neuvottelemalla selviää vielä vähemmällä kulkemisella. Onnea Samille!

    VastaaPoista