Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Terveisiä Tampereelta ja kuulumisia Asuntomessuilta

Iloksenne ensin oikea reisiluuni ennen ja nyt - ainakin osittain. Vasen, ydinnaulallinen kuva on leikkauksen aattopäivältä 2.6., oikea eilisaamulta. Nämä kuvat otin lääkärin antamista printeistä, joista alaosa jäi pois, ja jotka ovat vain murto-osa kokoelmasta. En viitsinyt pyytää häntä printtailemaan koko sarjaa, joten vaikka tästäkin näkyy minun olevan kiero kuin korkkiruuvi, ette näe tämänhetkistä "parempaa" jalkaani, jonka vinous järkytti jopa lääkärin. Tosin onneksi kuulemma vasen reisiluu taipuu eri suuntaan kuin vasen sääriluu, mikä kompensoi.... :D Voisin teettää elämäni lukemattomista röntgenkuvista samanlaiset hienot seinäkoristeteippaukset vaikka parvekelaseihin kuin Duudsonit omista murtumistaan sisustamaansa Rytmikorjaamon vuokrattavaan toimistotilaan!

Eilen oli siis kontrollipäivä TAYS:issa. Oli aivan vähiltä, ettei koko käynti jäänyt väliin sen takia, että taksikeskus oli laittanut Kela-ajoon lähes citymaasturin korkuisen taksin. Tervejalkaisena olisin saanut itseni sinne hinattua, mutta nyt tahtoi usko loppua. Lopulta kiskoin 141-senttisen olemukseni kattolenkeistä ylös käsivoimin ja kuljettajan ristityistä käsistä "terveellä" jalalla ponnistaen. Alastulossa onneksi auttoi maan vetovoima, ja kuljettaja oli tosi ystävällinen. Sami olisi nostanut, mutta olen vähän arka nostamisissa - juu nou, kyljissäkin on luut. Mutta opin, että jos vielä joskus tarvitsen Kela-kyytiä, muistan sanoa haluavani ehdottomasti normaalin henkilöauton.

Nämä lääkärikäynnit, joihin matka kestää yhteen suuntaan noin 2,5 h, mutta joilla on vielä liian huonokuntoinen yhdistääkseen reissuun mitään huvia, ovat aika näännyttäviä. Onneksi tällä kerralla ehdimme ennen röntgeniä imaista smoothiet TAYSin kahvilassa ja ennen kotiin lähtöä syödä keittolounaan samassa paikassa, joten olimme kutakuinkin tolpillamme kotiin tultua. Ja itse asiaakin käsiteltiin totisesti "koko rahan edestä", sillä vastaanotto oli yksi elämäni pisimmistä.

Lääkäri (joka oli tällä kerralla minut leikannut lääkäri, ei se toinen) pohti ja mietti asioita joka suuntaan, katsoi vanhoja ja uusia kuvia yhä uudelleen, löysi mahdollisia vanhoja ja uudempia murtumalinjoja ja esitti senkin teorian, että kevään kipu johtui murtumista eikä naulasta - mutta kuten OI:ssa usein, kaikki on epävarmaa.

Jatkohoidon vaihtoehdot olivat a) lähteä kokeilemaan luun kestoa tai b) laittaa minut leikkausjonoon reisiluun katkaisua, suoristusta ja naulausta varten. Ei, minä en edelleenkään ymmärrä, miksei sitä jälkimmäistä tehty heti silloin, kun ylipäänsä leikattiin. Kovin tarmokkaasti lääkäri korosti, miten hän ei ollut ydinnaulan poistosta ollut päättämässä, mutta vihjaili aivan kuin minä olisin ollut. Totesin aika tiukasti, että kyllä minulle vain ilmoitettiin suunnitelmasta, ei mitään kysytty, sillä minähän olen vain potilas. Nyt sitten lääkäri totesi, että "kuuntelen mielipiteitänne", aivan kuin se enää mitään hyödyttäisi. Kun pohdittiin, oliko vian syynä ydinnaula vai ei, sanoin itsekin kuvan perusteella arvelleeni sen aiheuttaneen kivun, ja lääkäri painotti, miten "tekin arvelitte..." Kumma kun yhtäkkiä maallikon sana painaa, kun pojat alkavat epäillä päätöksiään! 

No, vahinko on joka tapauksessa on tapahtunut, tai sitten ei. Kysyin, otettiinko naula pois turhaan, mutta lääkäri vastasi, että jos murtumia oli, naula ei muutenkaan täyttänyt tarkoitustaan. Enkä minäkään ole innokas aloittamaan tätä rumbaa alusta, ellei ole pakko, vain eräiden hölmöjen päätösten vuoksi. (Lääkäri närkästyi kovasti, kun nimitin itseäni koekaniiniksi...)

Niinpä päädyttiin pysymään fifty-sixty-linjalla. Nyt saa varata jalalle kivun mukaan, pyöräillä saa kolmipyörällä, autoa saa ajaa heti kun tunnen hallitsevani jalkani niin, että ajan turvallisesti, sauvat saa jättää pois sitten kun siltä tuntuu. Lokakuun alussa CT-kuvaus ja seuraava kontrolli, ellen ennen sitä mene säpäleiksi.

Kysyin, saako lähteä työmatkoille. "Joo, jos jalka katkeaa, ei sitä heti tarvitse leikata, ehtii kuljettaa tänne." Niin liikuttava tämä ortopedilogiikka, joka on täysin vieras sellaisille sivuseikoille, kuin murtuneen tai jopa katkenneen jalan mieletön kipu, vieraalla paikkakunnalla kesken työasioiden etsittävä apu mahdolliseen murtumaan, jatkuva pelko siitä, että jalka murtuu - vähän kyllä näpäytin tästäkin asiasta.

Sanottakoon silti, että tämä lääkäri on hyvä. Olen tavannut elämäni aikana vähintään yhden ripakopallisen lääkäreitä, ja ehkä yhden käden sormin ovat laskettavissa ne, joihin luotan. Tähän lääkäriin luotan siinä mielessä, että hän mietti, kyseenalaisti, eikä ollut ollenkaan liian varma itsestään. Itse asiassa olen vähän pahoillani, että hän ei ollut päättämässä keväällä kohtalostani! Minä en nyt vain osannut olla niin nöyrä ja kuuliainen kuin vammaisen kuuluisi... ;)

Nyt siis kokeillaan, murtuuko jalka vai ei, ja jos murtuu, missä vaiheessa, vai meneekö ihan poikki. Jos toivoa saisin, niin toivoisin että kestää - tai jos ei kestä, murtuisi sillä tavalla sievästi, ettei  luu ole irtipoikki, koska kipu on silloin käsittämätön. Mutta ei auta. Näillä hyökätään. Koetetaan pitää tämäkin asia korkiammas käres.


 
Sitten vähän iloisempia asioita. Sain tuliaisia herättäjäjuhlilta! Peili on Herättäjä-Yhdistyksen nuorisotyön tuotteita. Siinä lukee "sinä kelpaat", vesipullossa "sinä riität" ja jumppakassissa koko slogan: "Sinä riität. Sinä kelpaat. Sinä et ole yksin." Jos saa tällaisen työpaikalta, niin se ei varmaan ole huono juttu!

Eilen taksimatkalla myös lähetin sähköpostia Asuntomessujen tiedottajalle, kyselin esteettömyydestä ja pyysin selvennystä siihen, mitä invalidin avustajalla tarkoitetaan. Tiedottaja oli lomalla, mutta sijainen toimi silmää nopeammin: hän lähetti minulle alueesta tehdyn esteettömyysoppaan, ja oli myös nyt lisännyt messuinfoon esteettömyyssivun, jolta löytyy sekä tuo opas että linkki invalidilippuun. Ja aviomies muuten kelpaa avustajaksi, vaikka ei ole työsuhteessa kanssani... ;) En tiedä, olisiko tämä yksityiskohtainen raportti jäänyt pöytälaatikkoon, ellen olisi kysellyt.

Nyt alkaa sitten se kauan odotettu vapaa, hiukan runsas viikko! Sääennuste vaihtelee vähintään kerran päivässä, mutta aivan sama. Loma on ihmisen korvien välin eikä sään varassa.

7 kommenttia:

  1. Anna valo matkalleni./ Huomispäivää tunne en,/sinä hoidat myöskin sen. Hyvää vointia ja rentouttavaa lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Olen varovasti varaillut jalalle nyt vuorokauden, enkä ole vielä murtanut mitään! ;)

      Poista
    2. Hyvä niin! Ota varovasti, Kaisa kiltti, jookos? Minua hirvittää välillä puolestasi, mutta sitkeyttä sinussa on. Päivä kerrallaan! Toivottavasti lokakuu tuo lisää hyviä uutisia. (Luen heinäkuuta 2016.)

      Poista
  2. Mä en ole joutunut hirveästi lääkäreiden kanssa tekemisiin, joten ehkä siksi luotan useimpiin. Viime viikonloppuna kyllä kohtasin aika erikoisen tapauksen. Tää nyt olisi pitkä juttu, mutta lyhyesti: lääkärin mielestä meidän kolmevuotiaalla oli huono ryhti, mille pitäis tehdä jotain neuvolassa. Aika jännittävä diagnoosi, kun päivystykseen tuodaan lapsi, joka on tippunut sängyltä ja valittaa, että liikkuminen sattuu. Seuraava lääkäri älysi laittaa röntgeniin ja solisluuhan sieltä oli ihan poikki poikki. Että huono ryhti vaan...

    Toivottavasti sulle osuu jatkossa vain osaavia lääkäreitä! Jaksamista ja varjelusta jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lääkärien kanssa on vähän kuin neuleohjeiden: jos ohje ja terve järki ovat ristiriidassa, seuraa tervettä järkeä. Valitettavasti aina ei selkeässäkään tapauksessa, kuten teidän, aina se järkikulta ole siellä hoitavassa päässä. Paranemista pikku potilaalle!!

      Poista
  3. Nilkkani luudutettiin talvella ja mieheni ehdotti nilkan röntgenkuvasta, jossa näkyy luudutusruuvit, tehtäväksi Omakuvapostimerkkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea! Sami ehdotti, että teettäisin tällaiset lakanat.

      Poista