Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Kaisa Reipas

 

Pikkulomaseni on ohi, ja maanantaina aloitin työt. Siihen rakoon iski sitten sopivasti tämä helleaaltokin, ja huumorintajuni vaati ehdottomasti joululehden taiton aloittamista yhtenä kesän kuumimmista päivistä! Toisaalta työnteko ei haittaa, sillä ainakin eilen ilma oli todella niin kammottavan kuuma, ettei silloin olisi mitään muutakaan voinut tehdä. Kun lähdimme illalla ulos, ilma oli niin paksua, että hengittäminenkin oli vaikeaa. Ja minä sentään pidän lämmöstä!


Haaveeni on, että kun toimisto aukeaa lomien jälkeen elokuussa, minä menen tekemään työni työpaikalle: kykenen ajamaan autolla Lapualle ja nousemaan portaat toiseen kerrokseen. Tämä haave on aika hyvä sparraaja, sillä se asettaa toipumiselle määräajan. Tänään aloin murehtia sitä, etten tunnu pääsevän toisesta kyynärsauvasta eroon - kahden kanssa en mitenkään töissä pärjää, kun en saa mitään yhtä paperiliuskaa isompaa kuljetettua. 

Mennessäni päivällä parvekkeen kotitoimistosta keittiöön syömään kysyin yhtäkkiä Samilta, uskaltaisinko astua oikealla jalalla pelkän yhden sauvan varassa. "Uskallat", sanoi Sami, joka ei koskaan sano mitään, mitä ei tarkoita. Minä jätin toisen kepin pois ja astuin. Ei välitöntä murtumaa. Itkin ilosta. Sen jälkeen olen liikkunut vain yhden kepin tukemana, ja uskon edelleen olevani yhtenä kappaleena. (Sami "lohdutti", että "kävelithän sä yhden kepin kanssa silloinkin, kun sulla oli siinä jalassa yksi tai kaksi murtumaa". Hm.)

Töiden jälkeen lähdimme ulos, ja tällä kertaa vain Toivo ja Harri pääsivät mukaan, Toivon kumppani Rauha jäi Oton kanssa kotiin. Kävelin Harrin tukemana pidemmät matkat, mutta Toivon otin korista tueksi, kun piti mennä johonkin, minne kömpelö Harri on liian massiivinen, kuten vaikka jätskikioskin tiskin ääreen. Arvatkaa, miltä tuntui seistä tilaamassa jäätelöä!

  

Istuskelimme torilla ja mietimme, minne seuraavaksi. Ilma oli aika kuuma, joten varjoton Lakeudenpuisto oli poissuljettu. "Mennään kirjastoon", innostui Sami. "Sitten on tehty melkein kaikki, mitä yleensä tehdään kesäisin!" (Tunnustan: me käymme kirjastossa noin kerran vuodessa, kesälomalla, ja silloinkin nuuskimme poistokirjahyllyt, emme lainaa mitään.)

Me menimme kirjastoon. Matkalla alkoi kyllä vähän hirvittää, kun tiesin, että täältä pitää tulla vielä takaisinkin. Rankinta Harrin kanssa kävely on hartioille ja käsille, kun sarvia ei saa minulle tarpeeksi alas. Mutta olen nyt kävellyt Apila-kirjaston kahvilan tiskiltä pöydän ääreen Toivon kanssa ihan itse omaa pullalautastani kantaen! Sami toi kahvikupit, sillä niin hurjaksi en sentään ruvennut, että olisin sijoittanut kuppini lautaselle - kun joka askeleella edelleen jännitän, kestääkö jalka vai romahdanko.

Minä myös palasin kirjastosta omin jaloin. Monta kertaa matkalla levättiin, kiitos Seinäjoen keskustaan ripoteltujen penkkien. Lepotaukoineen kaikkineen teimme noin kilometrin paluumatkaa toista tuntia, joten voitte siitä laskea, miten hitaasti liikun! Ehdin Kirkkokadulla hädin tuskin yksillä vihreillä yhden kaistan yli. Mutta kävelin. Ihan itse. 

Avioliitossamme me Samin kanssa pyrimme molemmat aina kunnioittamaan toisiamme. Mutta en ole tainnut koskaan nähdä Samin kasvoilla niin kunnioittavaa ilmettä kuin äsken, kun taapersimme kotiovelle, minä joka paikasta kipeänä (vähiten taisi kipuilla se jalka, jonka pitäisi olla potilas!). Olen kuulemma reipas. Tämän keikan jälkeen uskallan melkeinpä olla samaa mieltä! 

Ja kyllä, olen kiittänyt sitä korkiampaa kättä, joka tätäkin asiaa ohjaa.


6 kommenttia:

  1. Tsemppiä Kaisa :) Ja ihanan lämpimiä kesäpäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jiii-haa, Kaissa! Noin sitä pitää! Mutta rauhallisesti. Älä missään nimessä hosu. Hosumalla on moni asia mennyt pieleen. Sinä etenet rauhallisesti, ja niin pitääkin. Olen iloinen, että pystyt pikkuhiljaa liikkumaan taas omin avuin. Mutta pidä silti Sami ja muut lähellä.

      Poista
    2. Jiii-haa, Kaissa! Noin sitä pitää! Mutta rauhallisesti. Älä missään nimessä hosu. Hosumalla on moni asia mennyt pieleen. Sinä etenet rauhallisesti, ja niin pitääkin. Olen iloinen, että pystyt pikkuhiljaa liikkumaan taas omin avuin. Mutta pidä silti Sami ja muut lähellä.

      Poista
  2. Hyvä vointi, parempi mieli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen koko kesän kadehtinut Samia, joka on saanut treenata Ottoa ja minua työntäessään. Nyt sain itse pitkästä aikaa kokea sen endorfiinihumalan, mikä liikunnasta tulee.

      Poista