Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Kahdeksan ensimmäistä kilometriä

 

Eipä tässä sen kummempia, kunhan taas pyöräilyuutisia tulin kertomaan...

Reitin Pituus - reitti.idd.fi - Reitin mittaus kartalta

...eli eilinen lyhyt pyöräilymatka vaihtui tänään Törnävän turneeseen.


Kyllä minä säikky olen vieläkin. Jotenkin tässä sairastaessa on aina huono tasapainoni mennyt täysin, niin että tuntuu kuin tipahtaisin satulasta ihan suorallakin tiellä saati kaatuisin, jos vähänkin kallistaa. Ajan hitaasti ja teen paniikkijarrutuksia kallistuksissa ja vikisen ja valitan. "No niinhän sinä teit Otossakin", viisasteli Sami, joka tsemppasi ja rohkaisi ja koko ajan vakuutti uskovansa siihen, että minä pärjään ja kykenen. "Minähän olen mukana!"

 

Toivokin oli tietysti mukana, sillä ihan ilman en tohdi vielä edes jäätelöä ostamaan. Se pääsi kyydillä. Eläköön tarranauha! Onkohan kukaan kehittänyt polkupyöriin sauvanpidikkeitä?


Arkuuteni vuoksi emme palanneet takaisin Törnäväntietä, vaan Huhtalantietä, jossa pyörätie on suorempi ja leveämpi ja erotettu viherkaistalla automassoista. Arvatkaapa, miltä tuntui polkea ohi Törnävän kartanon, jossa olimme piknikillä vappuna kaiken tämän ollessa vasta alussa! Tosin silloin siellä ei ollut tällaista ronsua. Pienissäkin ylämäissä jännitin, napsahtaako reisi, mutta ei ainakaan vielä. Sen sijaan vasen "parempi" jalka kipuili polvesta aika tavalla. Se raukka alkaa nyt antaa periksi, kun sen on pitänyt niin kauan olla reipas.

 

Paluumatkan jälkeen - vaikka se alamäkeä olikin, niin takamuksiin se sattui yhtä kovasti kuin ylämäki! - totesimme olevamme palkkion ansainneet ja kurvasimme torille Wine & Cafe Aaltoon. Se on avattu vasta tänä kesänä, mutta siitä on tullut jo kantapaikkamme, sillä sinne pääsee niin pyörätuolilla kuin omin jaloin. Noustessani nyt pyörän päältä mietin, tuuperrunko saman tien nenälleni. Mutta kas, jalat olivat vertyneet niin, että kävelin Toivon kanssa melkein kuin en olisi sitä tarvinnut! Mutta annoin hemmotella itseäni ja Samin tuoda juotavat.


Se oli todellakin kahdeksan kilometrin pyörälenkki ihmiseltä, jolle sanottiin kaksi viikkoa sitten, että ydinnaulattomalla jalalla saa varata kivun mukaan. Luvanhan sain toki silloin sekä pyörällä että autolla ajoon, mutta en todellakaan olisi uskonut, että näin pian ollaan näin pitkällä. 

Kyllä meillä on suuri Jumala. Ja minä olen koko lailla Hänen lellipentunsa.

 

7 kommenttia:

  1. Onpa hurjia nämä sinun postaukset,ota nyt maltilla!Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, huomenna ei ole tarkoitus kovin monta kilometriä pyöräillä, tosin autolla ajamisen testaus olisi ohjelmassa... :D Ihanaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
    2. Hurjaa jos nyt jo hyppäät rattiin! Voi pojat sentään! Toivotaan, että kaikki sujuu hyvin.

      Poista
    3. Hurjaa jos nyt jo hyppäät rattiin! Voi pojat sentään! Toivotaan, että kaikki sujuu hyvin.

      Poista
  2. Olipas hyvä Päivän Sana tuolla sivun ylälaidassa:

    Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa, veisaan sinun kiitostasi kansakuntien keskellä. Sillä suuri on sinun armosi ja ulottuu hamaan taivaisiin, ja sinun totuutesi pilviin asti.

    Ps. 57:9-10 (KR33/38)

    VastaaPoista
  3. Nämä on kyllä niin ihmeellisiä kertomuksia.
    Tsemppiä edelleenkin.

    VastaaPoista