Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Hauskojen kohtaamisten päivä


Meillä ei eletä pimeää keskiaikaa, vaikka kuvasta saattaisi niin päätelläkin! Ilmeisesti olen nyt ottanut autoselfien kaksi kertaa: ensimmäisen ja viimeisen. Asia kuitenkin lienee tullut ymmärretyksi vastavalon pahimpien puolien esittelystä huolimatta. Tänään harjoiteltiin autoilua!

Pisimmillään olen elämässäni ollut ajamatta autoa talven 2009-10 ajan silloisen leikkauksen vuoksi, muistaakseni viitisen kuukautta. Nyt taukoa oli vain kolme. Silti jännitti kovasti, ja toivoin kaikkien muiden törppöjen pysyvän poissa kaduilta, jotta minä mahtuisin sinne sekoilemaan. Mutta kaipa se 24 vuoden ajokokemus jossakin painaa: vähän aikaa ajettuani tajusin, etten enää edes erityisemmin ajatellut tekemisiäni, vaan auton hallinta ja liikenteen huomioiminen tapahtui kuin itsestään.

Ja jalka kesti tämänkin, toki, kun kerran pyöräilyn. Se kesti myös villin shoppailun! Veimme monta kuukautta kyytiä odottaneet kirpparipussit Hyllykallion SPR-kirppikselle ja palasimme sieltä pussituspäiväsaaliin kanssa: pussillisen miesten, naisten ja lasten vaatteita ja kenkiä ja kodintekstiilejä sai viitosella. En löytänyt ihan sitä mitä etsin, mutta kuten näkyy, jotain sentään, kuten Samikin. Ihmiset, jotka jaksavat ihmetellä vaatevarastoni kokoa, eivät taida oikein tajuta, miten kirjaimellisen halpahintaisia vaatteita ostan!


"Ymmärrän, että lukija ei halua kuulla vain autolla-ajosta ja kirppareista. Lukija haluaa kuulla niistä hauskoista kohtaamisista!" sanoisi Lotta Månsson, jos käytän hieman taiteellista vapautta. 

Hyvä on, minä kerron.
  1. Shoppailu ei jalkani kanssa ole ihan vielä kakkupala. SPR:n kirppis oli siitä hyvä valinta, että siellä on myös huonekaluja, joilla saa istua. Lepuutin käpälää parikin kertaa, mutta sillä tavallahan ei pussi täyty, joten Toivon kanssa klenkkasin myös rekkien ympäri. Sami kantoi täyttyvää pussia ja henkareita. (Juu, fiksut ihmiset ottivat kärryn ja mättivät vaatteet siihen ja vasta kassalla pussiin, mutta kukas meitä on fiksuiksi väittänyt...) Odottaessani "vuoroani" päästäkseni eräästä ahtaasta välistä sanoi siinä rekkiä penkova ihan ventovieras rouva: "Kyllä sulla on kärsivällinen mies!" Siitä sukeutui sitten keskustelu Samin hyvistä ominaisuuksista ja tällaisten miesten harvinaisuudesta. Päähenkilö oli koko ajan kuuloetäisyydellä ja muuttui yhä nolomman näköiseksi. Pohjalainen mies ja kehut, tiedättehän. (Anoppinsa kehui vävyään viimeksi eilen puhelimessa käskien minun kertoa terveiset eteenpäin, eikä Sami ole tainnut ihan vielä toipua.)
     
  2. Kirpparilta lähtiessä innostuimme piipahtamaan Biltemassa. Potilasjalan polveen pisti (ei toivottavasti murtuma, vaan uskoakseni lihaksen kiinnityskohta tai nivelside, joka on vähän järkyttynyt jouduttuaan töihin), joten otin kärryn ja käytin sitä rollaattorina hyllyjen välissä. Yhtäkkiä minua kohti tuli taas ihan ventovieras ihminen, joka halusi kiittää minua Betty-kirjoista ja iloitsi siitä, että Bettyn Facebook-sivulla olen paljastanut viimeisimmän jatko-osan olevan tekeillä. Mykistyin niin, etten tajunnut edes kysyä hänen nimeään. Toki aikoinaan minua pysäytettiin aina silloin tällöin hullujenluokkien takia (kuka ne on Wikipediaan laittanut?????), mutta ei totisesti aiemmin Bettyn. Mistä hän ylipäätään tunnisti minut? Olin onnellinen ja imarreltu ja hyvällä tavalla järkyttynyt.
     
  3. Lopuksi päädyimme syömään Holy Smokeen. Ravintola on vaikuttanut Seinäjoella jo vuoden, mutta kun burgeripaikoista on ylitarjontaa muutenkin, emme ole aiemmin sitä testanneet. Nyt kaikkien näiden "teemme täsmälleen sitä mitä ennenkin" -juttujen rinnalle tuli kuitenkin ajatus tehdä ihan jotakin muuta, ja niin päädyimme ennenkokemattoman ravintolan terassille. Oli niin täyttä, että saimme viimeisen pöydän, joka oli katoksen alla. Jotta kumpikaan ei joutuisi istumaan paahteessa, asetuimme vierekkäin.

    Yhtäkkiä terassille saapunut pariskunta tuli istumaan meidän pöytäämme, koska muissa neljän hengen pöydissä istui aina kaksi ihmistä vastakkain. Olimme aika tyrmistyneitä - tiedättehän, suomalaisen painajainen on joutua ventovieraiden seuraan ruokapöydässä. Ja sitten vielä kysyivät tarjoilijalta, saako terassilla polttaa. Tarjoilija ehti hädin tuskin vastata myöntävästi, kun me ilmoitimme, että emme kyllä halua, että meidän pöydässämme poltetaan.

    Tuttavuus ei siis alkanut parhaissa mahdollisissa merkeissä. Mutta jatkui paremmin! Pariskunta kävi tupakalla terassin ulkopuolella, ja sitten aloimme jutella. Kun selvisi, että kaikki olemme eläintenystäviä, riitti puhetta ja valokuvien esittelyä kissoista ja koirista. Sitten puhuttiin asuntomessuista, joilta he olivat tulossa, ja taloista ja autoremonteista jajajajaja... No, sanotaan näin, että keskustelu kävi luontevammin kuin monen puolitutun kanssa, vaikkemme tulleet tietämään toisistamme kuin etunimet ja asuinpaikkakunnat! Oli aivan harvinaisen hauska ruokailutilanne. Hyvää kesää toivotettiin puolin ja toisin erotessa. Tuskin koskaan enää nähdään, mutta hyvä muisto jäi.
Kotiin ehdimme reissultamme juuri sillä hetkellä, kun pistävä auringonpaiste vaihtui suuriin, lämpimiin sadepisaroihin. Ilta hujahti parvekkeella nauttien täydellisestä kelistä, kun ei ollut kuuma eikä kylmä (meidän parvekkeellamme voi olla iltaisin vain, jos on pilvistä, koska sinne paahtaa suoraan). Polveani olen hieronut ja venytellyt kuin entistä kramppia ja toivon sen helpottavan. Stella on nukkunut vieressäni sohvalla ja Sami keittänyt kahvia.

Voi tätä ihanaa kesää!

3 kommenttia:

  1. Elämä on ihanaa,kun sen oikein oivaltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille ei yleensä koskaan satu mitään erikoista, joten nämä kolme kohtaamista olivat siinäkin mielessä erikoisia. :)

      Poista