Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Etäjuhlija


Nyt on sitten sekin ihme nähty, että herättäjäjuhlien viestintää voi tehdä etänä. Vantaalle minusta ei sauvoineni ja Ottoineni ollut, joten lupasin hoitaa kotoa käsin kaiken sellaisen, mihin ei tarvita oikeanpuoleista reisiluuta. Puuhaa onkin riittänyt niin, että hirvittää, millaista heillä on, jotka ovat paikalla, kun minullakin täällä sohvannurkassa tahtoo välillä tulla hoppu!

Mutta hyvä niin. Kun ensimmäinen virsi kajahti Körttiradion kautta juhlakentältä, vedet tulivat silmiin, samoin omien Siionin virsieni selailu. Kirjaan olen kirjoittanut kaikki käymäni juhlat, liimaillut juhlatarroja ja koonnut juhlaleimoja. Ensi vuonna Nilsiässä (toivottavasti ihan paikan päällä!) veisataankin sitten uudistetusta laitoksesta.

 

Tämä paita päällä minun oli alunperin tarkoitus haastatella tänään iltapäivällä juhlatorilla ihanan Köppäsen äitejä, mutta kuten Hannu Pöntinen eilisessä aattoseurojen puheessaan sanoi: Reitti ei kulkenutkaan siellä, missä oletti, mitä haaveili. On todella outo olo, kun jo pari päivää on kellon ympäri ollut "tekemisissä" tuhansien ihmisten kanssa, ja kuitenkin oikeasti koko ajan kököttänyt samassa paikassa tietokoneen ääressä, eikä ole käynyt ulkona keskiviikkoillan jälkeen.

No, olen sentään elossa ja minulla on koti ja saan tehdä oman pienen osani juhlien eteen. Lisäksi pääasiaan eli seuroihin pääsen tutustumaan paremmin kuin hyvin ekä Körttiradion että työtehtävieni kautta (mm. hoidan puheet kotisivuille). Ja ihan oma seurakissakin löytyy.



Herättäjäjuhlia vietetään siis tämän viikonlopun ajan Vantaalla tunnuksella Kahden maan kansalainen. Ellet ole vielä nähnyt tätä pääministerinkin herkistänyttä tulkintaa kyseisestä Siionin virrestä, jonka tekivät ensin vuoden 1995 Lähetysjuhlien tunnukseksi Kaija Pispa ja "hänen vähemmän tunnettu puolisonsa Jaakko Löytty", kuten Körttiradion vääräleuat totesivat, ja joka on nykyään myös Siionin virsi, katso tästä.


Ja ellet ole vielä käynyt juhlilla, mutta sinulla on siihen huomenna mahdollisuus, suosittelen lämpimästi. Körtit eivät ole yhtään pelottavia. Erityisesti näkemisen arvoista on päätösseurojen polvirukous, joka juontaa juurensa 1800-luvun Kalajoen käräjiltä, sekä penkkitalkoot. Herraa hyvää kiittäkää -virren jälkeen nimittäin juhlakansa tarttuu penkkeihin ja pukkijalkoihin ja kantaa ne pinoon seuraavalle juhlapaikkakunnalle siirrettäviksi. Viime vuonna Sotkamossa kenttäpäällikkö kellotti näiden talkoiden ajaksi 5 minuuttia 2 sekuntia... Tässä vähän kuvaa kahden vuoden takaa Lapualta.


Koska Siionin virret ja tango kuulemma kumpuavat samasta suomalaisen sielun kaipauksesta tai jotain, kävimme keskiviikkona myös Tangokadun ilmaistapahtumassa, mutta siitä myöhemmin. Nyt veisataan ensiksi nämä juhlat rauhassa läpi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti