Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

torstai 2. kesäkuuta 2016

Leikkauksen aattona



Sairaalahuoneessa puhelimella päivitän, pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä.

Aamulla lähdin Kela-taksilla kohti Tamperetta. Sami ei tullut mukaan, koska saattajan paluumatkaa Kela ei korvaa, mutta taksikuski saattoi minut turvallisesti osastolle. Sami teki minulle kuitenkin tukevan aamupalan, että jaksoin sairaalaruokaan asti.

Erilaisten tutkimusten ohella olen nyt saanut keskustella leikkaavan lääkärin kanssa, joka oli oikein kiva. Hassua, mutta tavallaan minua lohdutti se, että ei hänkään ole suunnitelmasta varma. Kun sanoin, että leikkauksen jälkeinen kestävyys pelottaa, hän sanoi: "On aihettakin".

Mutta vanhemmat ja kokeneemmat (jopa OI-kokeneemmat) ortopedit olivat tähän kokeeseen päätyneet. (Jos ortopedi sanoo "minua kokeneemmat", hän osoittaa uskomatonta nöyryyttä!)
Reisiluuni heikoin paikka on polven lähellä, eli isossa leikkauksessa otettaisiin naula yläkautta ja laitettaisiin uusi alakautta osteotomian avulla eli katkaisemalla ja suoristamalla luu.
Nyt kuitenkin yritetään tätä, että naula poistetaan ja testataan, pärjäisinkö ilman. Tehdään asentokorjaus sitten, jos luu murtuu. "Siinä ei menetä kuin sen kuusi viikkoa." No juu, annoin ymmärtää ettei kuusi ylimääräistä viikkoa toipilaana ole ihan pikkujuttu... 

Jos huomenna naulan poistossa tulee murtuma, sitten naulataan tietysti heti.

Vaikkei tämä nyt mitään viisastenkiveä tuonutkaan, oli kiva puhua lääkärin kanssa, hän katsoi jalan ja lähetti minut vielä röntgeniin, katsoo tuoreet kuvat aamulla.

Huomenna tiedetään ainakin se, murtuiko luu naulan poistossa. Siihen asti koetan pitää itseni kasassa. Lieneekö sattumaa, että lukemassani Cathy Kellyn romaanissa joka henkilön kohdalla kerrotaan, millainen luusto tällä on...

Kiitos kaikki, jotka muistatte.

3 kommenttia:

  1. Tsemppiä koitokseen! Tampereella oot hyvissä käsissä. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta ja siitä olen kiitollinen. :)

      Poista
  2. Yaicks! Nyt mä luen sun leikkaukses aattoa! Sydän kylmänä edelleenkin! Jännittää! Toivottavasti käy hyvin.

    VastaaPoista