Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

maanantai 23. toukokuuta 2016

"Voivoi. Voivoivoivoi."


Suunnilleen tuossa kohtaa oli aiemmin Tampereen yliopistollisen sairaalan pääovi, vastapäätä TULES- eli tuki- ja liikuntaelinsairauksien poliklinikkaa. Nyt uudistuvan sairaalan pääovi on aivan toisaalla, ja huonojalkaisten poli on siitä niin kaukana kuin suinkin mahdollista...

Terveisiä siis Tampereelta.

Lähdin matkaan peloissani ja toiveikkaana, varuiksi sairaalakassin mukaan ottaen. Jos jäisinkin saman tien sisään, vaihtaisivat naulat ja potkaisisivat parin päivän päästä ulos, ellei murtumia leikkauksessa tulisi, ja koko tämä kevät olisi kohta kuin unta vain!

No, ei ollut ihan kakkupala tämä. Se on vähän hurja tunne, kun yliopistollisen sairaalan ortopedi katsoo röntgenkuvaa ja sanoo: "Voivoi. Voivoivoivoi."

Näin toki samaiset kuvat kohta 3,5 viikkoa sitten itsekin, mutta en osannut katsoa niin tarkasti. Nyt skeittarin tapaan pukeutunut, oikein kiva ja jopa huumoria ymmärtävä nuori ortopedi näytti, mikä on ongelma. Reisiluuni on alhaalta niin vääntynyt, että suoran naulan sijoittaminen sen sisään on aika mahdoton tehtävä. Vähän kuin koettaisi pujottaa metallipuikkoa jousen kaareen. Jos naulan vain vaihtaa, se hakeutuu samaan tilaan ja ongelma on kohta taas entinen; jos naulaan laittaa alaosaan suuntausruuveja, ne saattavat aiheuttaa murtuman.

Ortopedi lisäsi luotettavuuttaan silmissäni moninkertaisesti, kun hän sanoi, että on epävarma viisaimmasta hoitotavasta ja että heidän on pidettävä kollegoiden kanssa aivoriihtä tilanteestani ja mietittävä tarkkaan, mitä tehdä. Kehotin miettimään aivan kaikessa rauhassa - en totisesti kaipaa nyt hätiköityjä tekoja!

Sitten hän kysyi, ovatko luuni yleensä luutuneet normaalisti, ja arvasin heti, mitä hän ajoi takaa. Yksi - ehkä ainoa järkevä - skenaario on, että reisiluu katkaistaan hallitusti leikkauksessa ja käännetään toista palaa niin, että kokonaisuudesta tulee suorempi. 

Joka tapauksessa minut leikataan kuulemma parin viikon sisällä päivystystapauksena. Leikkaukseen asti on ehdottomasti käytettävä sauvoja tai pyörätuolia - ikäänkuin minä pystyisin muuten kävelemäänkään!

"Soitan, kun tiedän tarkemmin. Onko jokin aika, jolloin olet parhaiten tavoitettavissa?" poik... köh, ortopedi :) kysyi. (En ole ikärasisti, mutta ennen lääkärit olivat setiä ja tätejä!)

"Kyllä minä olen aina kotona", ilmoitin ehkä hivenen sarkastisesti.

Leikkaus kahden viikon sisällä - ja jos luu katkaistaan, vähintään kuusi viikkoa luutumisen odottelua sen jälkeen. Se olisi sitten elokuu, ennen kuin alkaisin olla kunnossa. Ja minä kun keväällä surin sitä, ettei tänä vuonna ole työpaikan vaihdoksesta johtuen kesälomaa!!!!

Marlee tuolla alemmassa postauksessa kommentoi, miten minä kirjoitan "tyynesti ja toteavasti". Ehkä arvaatte, että tämä postaus on siistitty versio ihan kaikesta. Mutta kun vaihtoehtoja ei nyt vaan ole, on pakko koettaa pitää pää kasassa.

Niinpä olemme kiitollisia
  • siitä, että hissiremontti on kohta ohi siinä vaiheessa, kun palaan sairaalasta sitten joskus
  • minulla on vielä kaksi omaa jalkaa ja kymmenen heiluvaa varvasta - näin polilla miehen, jolla ei ollut
  • työnantaja suhtautuu ymmärtäväisesti
  • jos luu nyt suoristetaan kunnolla, se kestää "seuraavat viisikymmentä vuotta", kuten työkaveri sanoi
  • Sami on - te tiedätte!


5 kommenttia:

  1. Hei Kaisa!
    Onneksi meillä on taivaallinen Isä, joka voi tehdä ihmeitä. Olen läheltä seurannut vakavan sairastumisen ja siitä parantumisen. Siksi uskallan näin sanoa. Voimia ja kärsivällisyyttä sinulle. Päivä kerrallaan meitä on neuvottu elämään. Kuinkas se onkaan, että riittää kullekin päivälle oma vaivansa. Ja ihana asia, että sinulla on Sami.

    VastaaPoista
  2. Voimia ja tsemppiä sinulle (ja Samille) Kaisa! Olen ajatuksissa mukana <3

    VastaaPoista
  3. Vielä koittaa uusi päivä, joka kaiken muuttaa voi paremmaksi!

    VastaaPoista
  4. Voi, kun nyt kaikki menisi jatkossa hyvin.
    Jos ei naulaa saa väännettyä jalan mukaan, niin jalka väännetään naulan mukaan. joutuvatkohan poikkasemaan reisiluun kahdesta kohtaa, muutenhan jalkaterä sojottaa sivusuuntaan.

    Nämä sinun naula- ja sairaalajutut alkavat olla tosielämän jännitysnäytelmiä.
    Tsemppiä edessä oleviin päiviin. Onneksi sinulla on Sami.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännitysnäytelmä todellakin! Ja hermoja raastava sellainen! Onnea matkaan, Kaisa! Toivotaan, että jalkasi saadaan taas tottelemaan ja hissi kuntoon! Sydän syrjällään olen lukenut tätäkin naulaepisodia. Nyt kun vaan Sami pysyis kunnossa, et sulla olis avustaja lähellä, vaikka onhan Sami muutakin kuin pelkkä avustaja.

      Poista