Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Pankkiin pantu loma

 
Talviloma on päättymässä. Tai oikeammin olin maanantaina töissä ja sitten olen pitänyt neljä päivää ylityövapaita ja lauantain lomaa, kun tässä nyt sattuneesta syystä on pidettävä mahdollisuuksien mukaan pois kertyneitä lomia ja ylitöitä! Runsaaseen vuoteen ei sitten lomia olekaan tiedossa, joten en toki valita, vaikka toisaalta maailma pitäisi saada valmiiksikin ennen työpaikan vaihtoa. ;)

Mutta nämä neljä päivää ja viikonloppu ovat tuntuneet hyvinkin pitkältä lomalta. Vanhalla kansallahan oli tapana sanoa, että "se on kuin laittaisi rahaa pankkiin, kun nuori ihminen nukkuu". Meidän nuoruudestamme voidaan toki olla monta mieltä, mutta nukkuneet me olemme. 

Nukkumiseemme ei liity se, että olisimme kukkuneet aamuyöhön ja sitten nukkuneet puoleenpäivään ja sekoittaneet rytmimme aivan täysin. Sen sijaan olemme menneet iltaisin suunnilleen normaaliin aikaan nukkumaan ja siitä huolimatta nukkua tuhistaneet pitkälle aamupäivään. 

Välillä olemme heränneet siihen autuaaseen tietoisuuteen, ettei tarvitse nousta, sulkeneet silmät ja nukkuneet taas. En muista, koska olisin viimeksi nukkunut näin paljon terveenä! (Flunssa yritti kimppuun ensimmäisenä lomapäivänä, mutta ei ole oikein vieläkään saanut otetta, korkeintaan nenä välillä vähän vuotaa.) En tiedä, miten monen vuoden uupumusta olen nukkunut pois, mutta on hyvin mielenkiintoista nähdä, miten huomenna herätyskellon soidessa pääsen sängystä...

Nukkumisen lisäksi olemme - no, olleet vain! Meillähän ei ole välttämätön tarve lomalla lähteä kotoa kovinkaan kauas. Toki olemme matkustaneet asiaankuuluvasti sekä pohjoiseen että etelään - Lapualle ja Jalasjärvelle! - mutta muuten nauttineet kotona olosta, Seinäjoen kirpputoreista, kaupungilla kävelystä sulavilla kaduilla, kiireettömyydestä, kissojen seurasta, päivän pitenemisestä.

Kuten tiedätte, erityisesti tammi- mutta myös helmikuu ovat minulle aina vuoden raskainta aikaa: pimeää, synkkää, arkista, kylmää, liukasta. Aina kun niistä on selvitty, elämä alkaa voittaa. Niin nytkin. Keväästä ei vielä toki voi puhua, mutta kevättalvessakin on jo toivo!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti