Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Pääsemistä



Kuvassa monin tavoin makeita muistoja Uumajasta, jonne suuntautui viimeinen työmatkani tällä työnantajalla. En kyllä totisesti arvannut, kun töissä joulun tienoilla aloimme suunnitella järjestöhankkeemme maaliskuista Uumajan-risteilyä luentoineen kaikkineen, että se olisikin minun "jäähyväismatkani" tässä talossa. Kaikki meni hyvin, hämmästyttävän hyvin - jopa keliä myöten. Oli ihanaa, kun ihmiset olivat todella kiinnostuneita aiheesta ja sai myös omalta pieneltä osaltaan tuntea "olevansa jollekulle hyödyksi", kuten eräs pitkäaikainen neuvoja asian muotoili minun historiahaastattelua varten aikoinaan kysyessäni, mikä hänen työssään on ollut parasta.


Mutta tietysti myös helpotti, kun tuo iso ponnistus on takana, ja kun tunnit alkoivat muutenkin käydä vähiin. Työmatkoja tulee taatusti eteen uudessakin työssä, ehkä vielä tätä enemmän, mutta reissu kerrallaan! Tähän asti on Herra meitä auttanut. Fiilikset olivat vähintään yhtä hilpeät kuin näillä Uumajasta tuomillani  sammakkoleivoksilla... (Jos jotakuta jää vaivaamaan, niin siinä toisessa paketissa oli kaksi suklaapalloa. :)

 

Ja niin vihdoin kävi, että keskiviikkona sain "maailman valmiiksi". Tahtoo sanoa, että kaikki sellainen välttämätön, mitä minun piti saada tehtyä ennen poisjääntiäni, tuli tehdyksi. Palautin työläppärini it-tuen pöydälle alustettavaksi, mutta työpuhelimen sentään vielä otin kotiin, jos joku paniikkimuistaminen ("iiiik! sitä en muistanut!!") iskisi. Nimilapun nappasin ovipielestä muistoksi. Melkein viisi vuotta ja melkein yhtä monta titteliä takana samassa talossa - elämäni pitkäaikaisin työnantaja. Toistaiseksi. Kiitos näistä vuosista ja saamastani luottamuksesta!


En tiedä, mitä tämä kertoo minun ajatusmaailmastani tässä muutosten myllerryksessä, mutta menin ostamaan Uumajasta kotelollisen origamipapereita ja olen vääntänyt kurkia ja perhosia kirjaimellisesti ripakopallisen - minä, joka en paperiaskartele! "Mitä sinä teet noilla?" Sami kysyi. Vastasin, ettei harmainta aavistusta, mutta puran näihin jotakin. Ajatukset ovat sen verran sekaisin, että tällä kertaa en pura niitä Bettyyn, kuten yleensä!


Olen ensi viikon tortaihin asti toki vasta virallisesti lomalla, ja palaan vielä vanhalle työmaalle palauttamaan puhelinta, avaimia ja muuta sellaista sekä tietysti tarjoamaan läksiäiskakkua. Perjantaina sitten uuteen työhön. Tulee hirveä ikävä ihania työkavereita, ja uusi jännittää, mutta uskon, että kun tähän asti on Herra meitä auttanut, niin...


Onneksi siis tässä välissä on pääsiäinen: elämän, armon, ilon, toivon, hyvyyden voiton juhla - huolimatta uutisista Brysselissä, Pakistanissa, Ylivieskassa. Sami totesi tuossa, että pääsiäispyhät ovat tuntuneet paljon neljää päivää pidemmiltä, ja se on totta. Olemme olleet oikeasti lomalla.
  
 

Yksi pääsiäisenseudun parhaita puolia on se, että silloin kukaan ei vaadi mitään. Siihen ei joulun tavoin liity niin runsaasti odotuksia ja aikataulutusta (jouluaatto on yksi vuoden tiukimmista päivistä!), vaan asioita voi tehdä miten tahtoo neljän päivän mittaan. Me kävimme kiirastorstai-iltana ehtoolliskirkossa, tulimme kotiin Jerikon grillin kautta ja menimme saunaan. Varmaan vähän nurinkurinen järjestys, mutta mitä siitä!


Pääsiäiskoristelumme ovat ollet vähän vaatimattomat. Ohraa tosin kylvin, mutta kissaneitejä varten ja siksi ilman tipuja. Puhalletut ja koristellut munankuoret ovat vuosien takaa, ja myös "virpomavitsamme" ovat melkoista kierrätyskoristelua. Nämä pihlajanoksat olivat huomattavasti pidempinä ja valoverkolla koristettuna joulun yli parvekkeella. Nyt leikkasin oksia lyhyemmäksi ja koristelin ne paperiruusuilla, joita löysin kaapista. Kyseiset ruusut ostimme Tiimarista melkein kuusi vuotta sitten, kun tarvitsimme ex tempore jonkin kiinnikkeen hääjuhlapaikkamme pöytäliinojen nurkkiin - se siitä tarkkaan mietitystä teemaväristä ja sellaisesta... Liinan on kirjonut aikoinaan Samin isotäti, joka täytti juuri 102 vuotta.


Ehkä vaatimaton on ollut pääsiäisemmekin, mutta niin onnellinen. Rauhallista yhdessäoloa, hyvää ruokaa, aurinkoa, iloa, kiitollisuutta kaikesta hyvästä. Tähän asti on Herra meitä auttanut.

 
Aurinkoa, todellakin! Kevät on tullut, taas on yhdestä talvesta selvitty. Erityisesti Mustikka mutta myös Stella ovat siirtäneet elämisensä jo lähestulkoon kokonaan parvekkeelle (vaikka palveluskunta on tottelematonta eikä enää yöllä avaa ovea, vaikka niitä kuinka komentaisi!). Niin lämmin on, että molemmat neidit ovat käyneet välillä sisällä jäähyllä, kun paahde on käynyt liian kovaksi. (Ja Stella sentään viihtyy 70-asteisessa saunassa - se piti viimeksi hätistää sieltä ulos, kun halusimme vihdoin lyödä löylyäkin...)


Tänään myös avasimme pyöräilykauden, varemmin kuin koskaan ennen nykyisen kolmipyöräni aikana. Aurinko paistoi, tuuli, jaloissa tuntui etten ole harjoittanut minkäänlaista ruumiinliikuntaa puoleen vuoteen - mutta kyllä oli ihana pyöräillä muutama kilometri! Tästä se taas lähtee.


Muistiin itselle tällä pyörällä poljetut kilometrit Reitin pituus -sivuston mittausten ja HeiaHeiaan tekemieni muistiinpanojen mukaan:
  • 2012 pyöräilin 230 km
  • 2013 pyöräilin 441 km
  • 2014 pyöräilin 572 km
  • 2015 pyöräilin 320 km
  • yhteensä tähän asti pyöräilty 1563,60 km
Ehkä tuohon vuoden 2014 ennätykseen en enää pääse, koska tulevana kesänä ja tulevina kesinä en pyöräile töihin (tekisivät sen pyörätien Lapualle, niin kolmipyörälläkin pääsisi! ;), mutta pääasia näille luille, että liikun. Ja kun muistelen misttä lähdettiin, halkean kiitollisuudesta tässäkin asiassa. Tähän asti on Herra meitä auttanut.



Riemullista pääsiäisaikaa!

2 kommenttia:

  1. Kyllä kevät ja valo on ihanaa aikaa, meillä niinkuin teilläkin! Nautitaan elämästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keväällä minä aina aivan kuin herään henkiin, minkä ehkä tästäkin postauksesta huomaa... :D

      Poista