Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Kaisa ja muutosten aika

 

Viime viikot ovat olleet melkoista tunteiden vuoristorataa. Olen vaihtanut työpaikkaa elämässäni niin usein, etten ollenkaan osannut varautua moiseen! Mutta toisaalta olen tässä nykyisessä paikassa ollut melkein viisi vuotta, mikä on urallani ennätys, vaikkakin titteleitä ja tehtäviä on ehtinyt olla melkein yksi vuotta kohti. Talo, ihmiset ja käytännöt ovat ehtineet tulla perinjuurin tutuiksi. Tiedän, että lähimpiä työkavereita tulee hirveä ikävä, ja jännitän uusia, valtakunnallisia vastuitani. Ja tietysti stressaan, ehdinkö saada "maailman valmiiksi" ja pitää muutamia lomapäiviä, ennen kuin huhtikuun alussa siirryn uusiin haasteisiin. (Täytyy kyllä sanoa, että tuota kliseetä olen käyttänyt riemuissani kyllästymiseen asti - on niin ihanaa, kun on uusia haasteita, joihin siirtyä!)

 

Mutta suurella ilolla lähden silti uutta kohti. Perjantaina kävin allekirjoittamassa työsopimuksen, jossa oli tuo ensimmäisen kuvan mykistävä, valokuvaamisen arvoinen rivi. Vakituinen työpaikka. Vihdoinkin olen oma itseni enkä jonkun sijainen. Vihdoinkin on mahdollisuus suunnitella sekä työtään että elämäänsä pitkäjänteisemmin. Ei tarvitse miettiä, voinko tehdä tällaisia uudistuksia ja toteuttaa tällaisia ideoita, kun vakkari ei siitä välttämättä sitten tykkääkään. Pääsen aivan oikeasti toteuttamaan itseäni, ja vieläpä piireissä, jotka ovat minulle tuttuja ja tärkeitä. Uuden työnantajan arvot toivo, rakkaus ja armollisuus ovat juuri sitä, mitä nykyisessä elämänmenossa haluan tuoda esiin. Ja kun sopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä keskustelimme tarkemmin tulevasta, piti oikein pidellä itseään, että maltan odottaa vielä muutaman viikon. Niin haasteellista, niin mielenkiintoista!

 

Nyt on tosiaankin aikataulu vahvistunut, ja siirryn Herättäjä-Yhdistyksen palvelukseen aprillipäivänä. Tässä on siis jäljellä enää vajaat kolme viikkoa ProAgrialla, ja niistäkin syö osan pääsiäinen ja muutamat lomapäivät. Toisaalta on ehdittävä viimeistellä vielä monia töitä, vaikka sijaisen sijainen virnistelikin, että "olen mä ennenkin toiminnanjohtajien jälkiä siivonnut"... :) 

Lomapäivät tulevat tarpeeseen pään nollauksessa, tai pikemminkin sen myllerryksen kuuntelemisessa. Koetan antaa itselleni aikaa tajuta tapahtunut, päästää vähitellen irti siitä, mikä jää, ja kohottaa katse kohti sitä, mikä seuraa, ihmetellä sitä, miten tähän on tultu.

Sami totesi eilen hienosti: "Kun katsoo taaksepäin, niin näkee selvän polun tätä kohti. Sitä ei vain silloin tajunnut." Nyt olen kiitollinen kaikista niistä kolhuistakin, joita työelämässä olen kokenut, vaikka tuolloin ne tuntuivat epäreiluilta ja masentavilta. Kaikella on tarkoitus. Kaikesta oppii. Meistä pidetään huolta.

Arkihuolten alla,
tiellä vaikealla
taaskin taivallan.
Taitoni on pieni,
hukkaan viitat tieni,
syrjään horjahdan.
Auta, Jeesus, löytämään
askelille lujaa pohjaa.
Kulkuani ohjaa.

Kotona ja työssä,
päivässä ja yössä
auta muistamaan:
tarpeen on vain yksi.
Syrjään siirretyksi
huolet silloin saan.
Matkalamppuun hiipuvaan
usko, toivo valon luokoon,
rakkaus voiman tuokoon.

Vaikka yö nyt koittaa,
uupumus jo voittaa,
vielä pyytelen:
Tule yönkin teille,
syli uupuneille
avaa siunaten.
Pelkään päivää tulevaa –
tule, Kristus, huomiseenkin,
kaikkeen, mitä teenkin.

Jos saan sisukkuutta
suunnitella uutta,
anna viisaus
jättää kuoret kuolleet,
löytää silmut tuoreet,
nähdä sarastus.
Sanan luja kallio
luokoon vahvan perustuksen,
armo uskalluksen.
Siionin virsi 297

J.K. Olipa sopiva Päivän Sana tässä blogisivulla: "Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa." (2. Tim. 2:15 vuoden 1938 raamatunkäännöksen mukaan)

2 kommenttia:

  1. Olen niin iloinen sinun työpaikastasi. Kerrassaan Upeeta!
    Minä aikanaan aloitin ensimmäisessä vakinaisessa työpaikassani arillipäivänä ja siellä olinkin sitten tähän mennessä pisimmän ajan työhistoriastani.
    Siunaus olkoon matkassasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sitä tarvitaan. Ylihuomenna se alkaa!

      Poista