Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

tiistai 2. helmikuuta 2016

Muistoja seinällä ja järjestystä kaapissa


Älkää pelästykö, tästä ei tule sisustusblogia! Minä otan liian suttuisia (kännykkä)kuvia ja kirjoitan liian pitkiä postauksia ja meillä on aivan liikaa tavaraa sellaiseen. :) Mutta sunnuntaisten pöytäliinojen lisäksi en malta olla esittelemättä teille paria muuta "sisustuselementtiä".

Muutamia vuosia sitten Samin isä ojensi tälle syntymäpäiväpaketin vähän naureskellen. Ihmettelimme, mitä siellä mahtaisi olla. No, appi oli löytänyt varastosta Samin lapsuusajan lapikkaat! Kengännumerosta olivat anopin kanssa päätelleet, että Sami olisi käyttänyt niitä noin kuusivuotiaana. Appi oli rasvannut lapikkaat ja antoi ne nyt takaisin käyttäjälleen. Ne olivat niin herttaiset, että ripustimme ne somistamaan eteisen vähän ankeaa seinää. 

Jossakin vaiheessa minulle pohjaksui kotikotoa ensimmäinen koulureppuni elefantinkuvineen. (Se ei muuten ole itse valitsemani, muistaakseni äiti sen toi kauppareissulta). Viime viikonloppuna sain vihdoin aikaiseksi ripustaa repun Samin kenkien kaveriksi. Mielestäni tässä pariskunnassa on jotakin kauhean sympaattista. Ei komeat lapikkaat jalassa Lola-koiran kanssa seikkaillut pikkupoika sen paremmin kuin norsureppuun punavalkoraitaisella muovilla päällystettyjä kirjojaan pakannut pikkutyttökään tienneet, mihin elämä vie.

 
Tässä taloyhtiössä on nostettu viime viikot käyttövesiputkia pintaan. Meillä se tarkoitti muun ohella joidenkin keittiön kaappien tyhjentämistä, jotta "seläkkäin" olevien keittiön ja kodinhoitohuoneen putket saatiin näkyviin. Kun tavarat joka tapauksessa olivat pirin pärin, oli hyvä syy siivoilla kaappeja.

Alkaessani järjestää lääkekaappia (tai oikeammin -hyllyä, sillä kahden aikuisen taloudessa ei tarvita lukittavaa kaappia) keksin lajitella tavarat niin, että kuka tahansa ulkopuolinen tarvittaessa löytäisi päänsärkylääkettä tai käsidesiä, ja itsekin pysyisimme kärryillä siitä, olisiko tarpeen lakata hamstraamasta Finrexiniä ja ostaa ennemmin Rennietä. 

Meillä on ollut tapana säilyttää muoviset jäätelörasiat pakastuskäyttöä varten. Koska pakastusrasioita(kin) on aika runsaasti, totesin, että nämä joutavat nyt muihin tehtäviin. Liimasin joka rasian kylkeen liitutaulutarraa (tarvittaessa peitin sen alta näkyvän etiketin kukkakuvioisella kontaktimuovilla) ja kirjoitin, mitä missäkin on. Kyllä, "kipu" ja "Kaisa" ovat tarkoituksella samassa rasiassa, olemme liiankin tuttuja toisillemme... :)

Äiti tapaa opettaa, että siivo ei pysy tekemällä vaan pitämällä. Katsotaan nyt, miten tässä käy!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti