Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Eroon ylimääräisestä

 

Hyvää laskiaissunnuntaita! Varsin liukasta sellaista - koko eilisen päivän jatkuneen lumituiskun jälkeen meillä on nyt +3 astetta, ja vaikka kaupungilla jalkakäytävät oli hiekoitettu aivan kiitettävästi, omassa pihassa tarvittiin kaikki mahdolliset liukuesteet. Tuleehan siinä jumppaa, kun noita kumartelee laittamaan päälle ja irrottelemaan pois! (Minusta ja liukkaudesta on juttua edellisessä postauksessa.)


 

Minähän en tunnetusti ole hernekeiton syöjä, joten sitä ei meillä tehdä edes laskiaisena. Sen sijaan sulattiin pakastimesta palanen joulukinkkua pizzaan. Pizzan päällystäminen on aina yhtä hauskaa, kun saa kaivella kaappeja ja käyttää mielikuvitustaan! Tosin tujumpaa tuo olisi lopulta saanut olla, lukuisat täytteeseen puristetut valkosipulinkynnetkään eivät juuri tunnu. 


 

Meillä on viime kuukausina ollut käynnissä jatkuva projekti. Eräs kaveri Facebookissa jo kysyi, olemmeko muuttamassa ja minne! Minä vastasin, että emme toivottavasti yhtään minnekään. Mutta olemme väsyneet tavaran määrään ja siihen, ettemme itsekään tiedä, mitä kaikkea kaappien ja komeroiden kätköistä löytyy.

Niinpä olemme kesästä alkaen käyneet läpi vaatteita, astioita, kaikenlaista tavaraa. Emme enää säästä mitään "varmuuden vuoksi" - emmekä toisaalta osta mitään "ihan kivaa". Vaatekasseja on kammettu SPR:n kirpputorille niin monta autokuormallista, että pelkäsin yhdessä vaiheessa meidän saavan sinne jo porttikiellon. Kellarissa on tällä hetkellä viisi ja puoli laatikollista kirjoja odottamassa kotikirppistä, koska niitä SPR ei ainakaan syksyllä huolinut. 

Sellaiset tekstiilit, joita ei voi kirpparille enää laittaa, menevät muuten kiertoon: vanhat lakanat ja pyyhkeet Seinäjoen seudun eläinsuojeluyhdistykselle löytöeläinten alustoiksi, ja rikkinäiset lumput jatkuvaan keräykseen, jota ainakin KappAhl ja H&M ylläpitävät ja jossa käyttökelvottomasta tekstiilistä tehdään uutta kuitua. Jotakin menee aina roskiinkin, valitettavasti.

 


Ennen kuin kysytte, niin ei: en ole lukenut konmari-kirjaa, paitsi muutaman aiheesta kertovan lehtijutun. Olen aivan itse opetellut tietämään, haluanko pitää jonkin vaatteen tai tavaran vaiko en! ;) Eikä tavoitteenamme totta totisesti ole päästä kaikesta eroon. Rakastamme molemmat kirjoja, ja minä pidän kauniista vaatteista. Siksi pyrimme vain siihen, että kirjat sopisivat hyllyihin ja että komerossamme olisi suunnilleen sopivan kokoisia vaatteita, joiden olemassaolosta olemme tietoisia. (On lisäksi muistettava, ettei kaikkea sellaista, mitä ei aikoihin ole käyttänyt, kannata välttämättä laittaa kiertoon. Välillä kun tulee tällaisia talvia kuin nyt, jolloin melkein itkee ilosta, kun on säästänyt vanhan Rukan lämpökerraston ja täysvillaiset hameensa, tai kesiä, jolloin hellevaatteet ovat kultaa kalliimpia!)


 

On mukavaa, kun tavaran vähentyessä siivo pysyy paremmin, tietää mitä omistaa, löytää sen mitä haluaakin ja jotenkin on kaikella tavalla helpompi hengittää. Hauskasti olen myös huomannut, että en enää shoppaa niin villisti kuin aiemmin. Hyvin mielelläni yhä kiertelen kaupoissa, mutta nyt monesti riittää se, että näen kauniita vaatteita ja tavaroita: olen alkanut tajuta Nuuskamuikkusen viisauden siitä, ettei kaikkea kaunista tarvitse itse omistaa. 

Toisaalta tavaramäärän järkeistyessä ne jäljelle jääneet kauniit tavarat aivan kuin muuttuvat arvokkaammiksi, ja esimerkiksi sisustusesineitä tulee vaihdeltua vuodenaikojen mukaan, kun niitä on kohtuudella. Ja sitten kun ostaa, ostaa mieluummin vähemmän ja laatua hyvällä omallatunnolla.

Kuten sanottu, olemme lahjoittaneet pois enimmät turhat tavarat, vain joitakin olen myynyt Facebookissa. Kirppispöydän vuokraaminen hinnoitteluineen ja järjestelyineen tai nettikirppikselle kuvaaminen ja postittelu ei ole minua varten, kun eivät nämä meidän tavaramme paljonkaan arvoisia ole. Toisaalta lahjoituksina ne voivat tuottaa jonkun roposen tarvitsevien hyväksi. SPR:n kirpparille on mennyt äärettömästi kamaa, ja juuri tällä viikolla haki Ssesyn edustaja minulta järjettömän painavan kassillisen nukkekoti- ja käsityökirjoja. Ne ovat ehkä jo nyt myynnissä Seinäjoen Ykkösbasaarissa Ssesyn pöydässä numero 41 kodittomien eläinten hyväksi, sellaisten kuin Stella ja Mustikka aikoinaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti