Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

lauantai 23. tammikuuta 2016

Pitkästä aikaa


Olin päättyvällä viikolla työni puolesta some-koulutuksessa (kuvassa pakkaseleganssiani maamme pääkaupungissa, jossa kuulemma menin aivan kanta-asukkaasta karvalakissani!). Sen loppuessa kouluttaja kysyi, oliko tullut joitakin uusia oivalluksia.

"Minä opin ainakin sen, että Twitterin 140 merkin säännön voi kiertää julkaisemalla tekstiä kuvassa - en ole todellakaan lyhytsanainen!" ilmoitin.

"Sinun pitäisi sitten ruveta bloggaamaan", sanoi kouluttaja.

"Minä olen blogannut vuosia", tokaisin.

Tämän sanottuani tajusin, että olen ehkä aloittanut bloggaamisen kohta tasan vuosikymmen sitten (loppukesästä 2006), mutta että tämä Kurakauppalani on ollut aivan heitteillä toista vuotta. Voidaan tietysti syyttää siitä työtäni ja Bettyä ja Bettyä ja Betty-tapaamista ja Gracea ja vanhempien ikääntymistä ja muuta sellaista, mutta onhan se silti vähän noloa.  


Viime kesänä joinakin lomapäivinä alkoi pitkästä aikaa kutkuttaa ajatus siitä, että tästä-ja-tuosta olisi hauska kirjoittaa blogiin. Näin kauan kuitenkin meni, ennen kuin sain aikaiseksi, ellei joulutervehdystä lasketa. Kyllähän tietysti kolmen romaanin kirjoittaminen parin vuoden sisällä työn ja muun elämän ohella on joltisestikin aikaaviepää, mutta taustalla on myös ollut jonkinlainen vetäytyminen: on ollut paljon hauskempaa jakaa elämänsä pikku tarinoita Facebookissa "vain" kavereiksi hyväksymilleni henkilöille (vaikka käsitänkin, ettei se ihan noin mene) kuin repostella niitä kenen tahansa anonyymin luettavaksi.
 

Eihän meille toki mitään ihmeellistä "reposteltavaa" kuulu. Itse olen saanut olla samassa työpaikassa kohta viisi vuotta, mikä on ennätys - tosin titteli on tainnut vaihtua neljä kertaa tai jotain. Tällä kertaa sopimus sijaisuudesta on kesäkuun loppuun, katsotaan sitten taas. Sami valmistui jouluksi tradenomiksi ja jatkaa opintojaan. Kissat tulevat päivä päivältä reippaammiksi, jopa Mustikka, joka on kuitenkin vielä aika säpsy pieni otus.


Katsotaan nyt, jääkö tämä pieni viesti ainoaksi - osaanko vielä blogata ja löytääkö tänne enää kukaan! Mutta ainakin itselleni tämä verkkopäiväkirja on ollut monta kertaa aarreaitta, joten kyllä tänne jotakin kannattaa tallentaa.

Toivottavasti olette pysyneet lämpiminä ja toivottavasti ette sään nyt lauhtuessa ja liukastuessa katko luitanne! Me OI:n kanssa koetamme olla varovaisia. :)

4 kommenttia:

  1. Mukava näitä blogeja on lukea! Näyt osaavan ;)
    Samoin mun blogi on ollut tauolla vielä kauemmin. Jotenkin en vain saa aikaiseksi, vaikka vanhoista teksteistä löytää monta mukavaa muistoa ja harmittaa, kun en ole blogannut. Lukijoita tai kävijöitä on ihme kyllä ollut hiljaiselosta huolimatta, mullakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri sama: ihana lukea vanhoja seikkailuja ja harmittaa, että niin paljon on jäänyt merkitsemättä muistiin. En ole edes lukenut muiden blogeja "mailman aikahan".

      Poista
  2. No ei täälä kyllä nukuta. Usein on käyty tarkistamas, että onko tullu blogiin päivityksiä, mutta eipä ole ollut :(. Mukavaa, että tulit lopulta takaisin.
    Toivoo sellaanen anonyymi, joita nämä päivitykset aina piristivät.

    VastaaPoista