Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Ne päivät, joita muistellaan syksyn pimeinä iltoina

Jääkylmän kesäkuun kääntyminen helteeksi silloin, kun minun lomani ja Lapuan herättäjäjuhlat alkoivat. Kesä, joka tuli sittenkin!


Kolme päivää juhlia synnyinkaupungissani.
 

Täydellinen sää, hyvät puitteet, puhutteleva sisältö - tule Kristus huomiseenkin.
 

Varjon etsimistä, ystävien kohtaamista - sovitusti ja ihanan yllättäen.
 

Läheiset koolla: äiti ja isäkin mukana.
 

Talkoovuorot yhdessä Samin kanssa, kotisivujen päivitystä mediatoimistossa. (Farmarin aikana ihmiset ihmettelivät sitä, miten voimme avioparina tehdä töitä yhdessä. Minusta kysymys oli outo. Eikö ihminen mene naimisiin sellaisen kanssa, josta pitää? Ja jos toisesta pitää, niin eikö hänen kanssaan nimenomaan halua olla yhdessä? Eikö silloin kaikki suju helpommin, kun toista ymmärtää puolesta sanasta?)
 

Kentän täydeltä väkeä, myös oheisohjelmien penkkirivit täynnä - liekö ennemmin ihmisiä jouduttu käännyttämään pois Lapuan 1300 istumapaikan tuomiokirkosta siksi, etteivät he mahdu sisään! Näin kävi lauantain Polvesta polveen -virsikuvaelmassa.
 

 

Sunnuntaina se oli ohi. Polvirukous, Herraa hyvää kiittäkää, penkkikökkä. Viipyilin tyhjenevällä kentällä, ihmettelin ajan nopeaa kulkua. Äitini muistelee, miten 30 vuotta sitten seisoi samaisen tyhjentyvän Lapuan herättäjäjuhlakentän laidalla tyhjä maitotonkka kädessään ja hämmästeli alueen kaikenpuolista siisteyttä. Minä tein nyt saman (ilman tonkkaa): kaksi roskaa poimin maasta.
 

Ja sitten alkoi varsinainen loma. Toipumista viime talvesta, kuluneista pitkistä päivistä: hitaita aamuja, siestaa hehkuvan kuumina keskipäivinä, pyöräilyä ja lukemista ihanina iltoina.

 

Koko lauma koolla. Mustikka, joka tuli meille vuosi sitten surkeana rääpäleenä, on nyt reipas yksivuotias ja hakee silityksiä. Stella kehrää niin että melkein röhkii. Talviturkki heitetty, Sahalanlammen Äitee-grilli ja jäätelökioski korkattu tälle kesää.

 

"Tuntuu, kuin vasta eilen olisimme olleet täällä viimeksi", minä sanoin.
"Tässä välissä on kuitenkin ollut monta pimeää päivää", muistutti Sami.
Luin rannalla Kodin Kuvalehteä ja sitä lainaten: näitä päiviä muistellaan syksyn pimeinä iltoina.

1 kommentti:

  1. Hienolta kuullostaa loman aloitus ja -suunnitelmat.
    Toivotan teille lisää päiviä, joita muistellaan myöhemmin.

    Lämpimin, sanan varsinaisessa merkityksessä, terveisin Tuula

    VastaaPoista