Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Hellekesänä


Tämä hehkuvan kuuma heinäkuu on meidän osaltamme ollut paljon tätä...

 


...ja tätä...

 






 

...ja tätä...


 


 

...ja tätä...







 


...ja tätä...





On käsittämätöntä, että niin hyytävän kesäkuun jälkeen tuli näin helteinen heinäkuu! Minä rakastan lämpöä kuin kissa, mutta - kissakaan ei pidä liian kuumasta. Tiilitalon ylimmän kerroksen asuntomme on kuin sauna, ja erityisesti Stella kärsii. Tuuletinta pelätään eikä oikein muitakaan keinoja paljon ole.

Mustikka on reipas eikä pelkää vettä (ehkä vauva-ajan kylpyjen vuoksi), joten se on viettänyt pahimmat päivät tyytyväisenä märän pyyhkeen päällä parvekkeella. Mutta Stella ei siedä vettä turkillaan missään muodossa, ja lauantaina se jo läähätti kuin koira. Onneksi hoksasimme tarjoilla sille jääkaappikylmää kermaviiliä, Stellan herkkua, ja se virkistää.

Ei pohjoisen ihmistä eikä kissaa ole tarkoitettu +30 asteen lämpötiloihin, kyllä sellainen +22 ja aurinkoa olisi ihan kylliksi. Onneksi sentään Seinäjoella on useita uimapaikkoja, joista olemme aika monta testanneet. Lauantain +30 asteessa lähdimme pyöräilemään - se oli ainoa asia mitä voi tehdä, koska siinä käy pieni tuulenvire! Tietysti mukana oli runsaasti vissyä ja tietysti hyppäsimme jokeen joka kerta, kun se tuli tarpeeksi lähelle. Viimeisen kerran kävimme uimassa illalla klo 22.30, koska muuten nukkuminen olisi ollut mahdotonta.

Mutta säälle ei mitään voi, joten turha on valittaakaan (paitsi että minä ja hauraat luuni pidätämme oikeuden valittaa talven liukkaista!). Niinpä koetamme pärjätä. Onneksi nyt on muutaman päivän luvassa "vain" sitä +22:ta (ennen Venäjältä tulevia superhelteitä??). Ja jos nyt jotakin positiivista vielä haetaan, niin olen ruskea kuin papu - se on mukavaa, koska talvisin olen kalmankalpea.



Piipahdin tuossa perjantaista alkaen töissäkin, sillä toimin historian ensimmäisen Pohjanmaan Peltopäivän näyttelysihteerinä. Peltoviljelyn ammattilaisille suunnattu tapahtuma järjestettiin eilen Ylistarossa MTT:n koeasemalla, ja se keräsi odotetun 1000 kävijän sijasta noin 1500 näyttelyvierasta. Näyttely- ja mediatoimisto sijaitsivat alueella olevassa Vakkilan sotilasvirkatalossa, jossa oli oikein kunnon wanhan ajan maatalousnäyttelytunnelmaa! Kuvia tapahtumasta sen Facebook-sivulla.


Kun tänään sain maailman valmiiksi ainakin Peltopäivän jälkitoimien osalta, aloitin uuden lomajakson - palkattoman tosin, mutta itketään sitä sitten myöhemmin. Tajusin jo keväällä, ettei kolme viikkoa riitä palautumiseen, ja onneksi työtilanne salli "oman loman". Aloitin vapaan päivätorkuilla, ja nyt pitäisi alkaa pakkailla Tukholman-risteilyä varten (murtovarkaat älkööt vaivautuko, huushollissa on poissaolomme aikanakin täysi miehitys ja kissoitus! :).


Jatkan siis sydänkesästä nauttimista. Tehkää te samoin, lomalaisina tai töiden jälkeen vapaa-ajalla!

3 kommenttia:

  1. Jossain (??) näin, että kissalle/koiralle oli laitettu jäädytetty "kylmäkalle" lattialle, niin että se saattoi lepäillä sitä vasten! Tepsisikö Stellalle superhelteisiin?

    VastaaPoista
  2. Meilläkin Sylvi-kissa kärsii kuumasta! Nyt on päivä-pari hiukan vilpoisampaa, pieni helpotus helteisiin. Olin jo melkein unohtanut kylmän kesäkuun...!

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia! Meillä nukutaan pensaan alla pihalla. Hauskinta, että siellä on koko "suku" eli kaikki viisi. :)

    VastaaPoista