Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

perjantai 11. heinäkuuta 2014

"Aivoni ovat lomalla, enkä tiedä koska ne palaavat"


Työkaverin viisastelu viimeisinä päivinä ennen lomaa sopii nykyiseen olotilaani kuin nenä päähän. Kun ihmisen ongelmista suurin on se, pitäisikö jo kääntyä pyyhkeellä ettei pala, tai minkä dekkarin lukisi seuraavaksi, menee hyvin.
 

Juuri tällaista lomaa olen hartaasti kaivannut, ja oikein tunnen, miten hyvää se minulle tekee. Ei meillä ole suunnitelmia - edelleenkään! 
 

Tietysti olemme puhuneet siitä, mitä haluaisimme tehdä, varsinkin kun alkukesän perusteella luulimme, ettei tällä lomalla paljon ulkoilla.
 

Ja ehkä me jotakin suunnitelmaa oikein toteutammekin. Nyt olemme vain menneet sinne, minne nenä näyttää.
 

Olemme pyöräilleet pelkästään tämän viikon aikana 66 kilometriä (siitä 25,5 km keskiviikkona +27 asteessa...). Olemme löytäneet ihania maisemia ja uusia reittejä, kärähtäneet auringossa ja imeneet vissyä kuin sienet.
 

Olemme seuranneet ja vähän paenneetkin tangohälinää kaupungilla - pidän siitä, että on elämää, mutta kaipa ikä tekee sen, että mieluummin olen kuitenkin rauhassa kuin tungoksessa (kuva Tangomarkkinoiden avajaisparaatista kissanverkon lomasta meidän parvekkeeltamme).
 

Olemme nauttineet lämmöstä (myönnän, että mittariin paistoi aurinko!).
 

Olemme testanneet kaupungin lounaspaikkoja aina M/S Barpuurista lähtien.


Olemme viettäneet kissanpäiviä kotosalla ja luopuneet kaikista itseasetetuista vaatimuksista ja rutiineista - nyt ollaan laiskoja!


Olemme uineet - tänään ensimmäisen kerran Tanelinrannassa.
 

Ja ennen kaikkea olemme olleet kuin Muumipeikko juhannusrunossaan:

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

 Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.

 Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

 Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
- Tove Jansson -
 

 
Minulla on epäilyttävästi sellainen olo, että tältä lomalta palaan töihin sitten aikanaan todella ja oikeasti virkistyneenä!

2 kommenttia: