Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Juhannusta, ystävät!

Loppukevääni ja alkukesäni on ollut erinomaisen vauhdikas. Paitsi että olen opetellut kahta uutta työtä, olen reissannut ja juhlinut enemmän kuin aikoihin.


Toukokuun viimeisenä viikonloppuna kummitytön valmistujaiset antoivat hyvän syyn lähteä isonveljen ja kälyn kanssa pariksi yöksi Hämeenlinnaan. Sää oli varsin vaihteleva, kuten tänä kesänä yleensäkin: tuossa rantaidyllissä huomaatte, että Sami on jakanut hansikkaansa kanssani. Toisin kuin kuvassa, kävellessä pidimme toisiamme kädestä hanskakädellä, ja toista kättä sitten taskun lämpimässä!


Tämä oli Samin ja minun ensimmäinen matka yärööltä sitten Stellan saapumisen talouteen. Onneksi saimme erinomaiset kissanvahdit: Samin vanhemmat tulivat meille viikonlopuksi ja pitivät neideistä niin erinomaista huolta, että Mustikka muuttui aivan silmissä. Se tajusi, että maailmassa on muitakin ihmisiä kuin isi ja mamma, ja nekin ihmiset antavat ruokaa! Nykyään Mustikkaa saa silittää melkein vapaasti, ja olen muutaman kerran jopa voinut pitää sitä sylissä.

 
Ehdin Hämeestä palattuani olla kotona muutaman yön, kun singahdimme työporukalla kolmen yön opintomatkalle Ahvenanmaalle.



Retki oli aivan valtavan antoisa, näimme kaikkea mahdollista lukusushuviloista kesyihin ahvenanmaanlampaisiin.Ja koko yhdeksänhenkisestä porukasta löytyi silti vain yksi punkki.


Kun matkan teemana oli paikallinen maisema ja ruoka ja niiden tuotteistaminen, söimme erinomaisen hyvin - siis ehdottomasti muutakin kuin sipsejä!


Kyseiseltä reissulta palasin kirjaimellisesti vanhentuneena, sillä nelikymmenvuotispäiväni osui kotimatkalauantaille. Kuten tästä Samin kuvaamasta "tutkielmasta" näkyy, hänen rouvansa on ikänsä velvoittamana kypsä ja tyyni!


Koska juhlapäivä oli lauantai, olisin ehkä järjestänyt kemut, ellen olisi ollut juuri matkoilla. Mutta kuten Sami sanoi: "Ehkä sua ei sitten olisi juhlittu näin pitkään!" Juhla alkoi Hämeenlinnassa, jatkui tiimipalaverista ahvenanmaalaisen illallispöydän yllätyskakkuun ja päätyi Samin ideoiman "Suomi-kakun" kautta työkavereiden yllätyslahjoihin ja kummitätilän ruusuihin. Jos minulla olikin pieni ikäkriisi joskus keväällä, nyt en voi valittaa nelikymppisyyttäni, niin helpoksi tämä siirtymävaihe minulle tehtiin. Kiitos rakkaat!







Eikä tässä vielä kaikki! Muutama päivä ikääntymiseni jälkeen vanhemmillani oli 60-vuotishääpäivä. Kultahäiksi järjestimme heille vuosikymmen sitten yllätysjuhlat, mutta nyt hääparin kunto huomioon ottaen marssimme herkut mukanamme keittämään heille kahvit ihan kotosalla. Korttiin kokosimme kuvia vuosikymmenten varrelta, ja tietysti lehteen laitettiin julkinen onnittelu.




Kaiken tämän ohella olen paiskinut töitä kuin pieni eläin, aloittanut Bettyn viidennen osan kirjoittamisen (älkää kuvitelko että se kovin pian alkaa ilmestyä, ensimmäinen maailmansota ei ole mikään helppo nakki!), koettanut palauttaa kuntoilurytmiä kaikkien kakkujen jälkeen ja odottanut juhannusta - lomaan kun on vielä sen jälkeen pari viikkoa.

Kyllä, olen väsynyt, kun ilmeisesti se viime vuosi yhä vain painaa takaraivossa. Mutta toisaalta tunnen kiitollisuutta kaikista niistä mahdollisuuksista ja haasteista, joita olen saanut. Elämä on kuten tämä kesä: +30 asteesta lumisateeseen.

Äsken neideistä nappaamani kuva kertokoon juhannustunnelmamme: nyt ollaan yhdessä rakkaiden kanssa ja nautitaan vain!


Ja lopuksi - sen perinteisen sävelin - säästä huolimatta lämminhenkistä juhannusta teille kaikille!


8 kommenttia:

  1. Kiitos samoin!! Mä kans lepään juhannuksen. On ollu täs "vähän" vipinää nääs! :) Muuten: sulle sopii mahdottoman hyvin sinisen ja beigen yhdistelmä, tua kylmältä näyttävä terassikuva Ahvenanmaalta on tosi tyylikäs värien puolesta! Tukkakin on kun kultaa, kun on sinistä päällä. Levollista ja lumetonta juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. :) Mut puettiin lapsena aina siniseen ja sain siitä niin kylläni, että kun rupesin itse valitsemaan vaatteeni, en vahingossakaan ostanut sinistä - paitsi ns. parempiin vaatteisiin. Nyt olen vähitellen palaamassa takaisin, kun olen itsekin huomannut, että sininen vaan on mun väri. Levollista juhannusta sulle, on varmaan ollut aika pyöritystä!

      Poista
  2. Hyvää Juhannusta Kurakauppalaan.
    Ihana lukea kuulumisianne, eihän seuraavia tarvitse jouluun asti odotella, eihän?
    Ja tietysti myöhästyvät, mutta lämpimät syntymäpäiväonnittelut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Ei toivottavasti tarvitse, nyt kun vähän sai taas päätä auki, niin eikö tämä tästä...

      Poista
  3. Ihan vaan korjaus, Tuula kirjoitetaan yhdellä ällällä ;)

    VastaaPoista
  4. Onnea nelikymppiselle - perässä tullaan - ensi vuonna. Leppoisaa mittumaaria sinne Kurakauppalaan!

    VastaaPoista
  5. Myöhästyneet synttärionnittelut! Olen seurannut blogiasi jo vuosia mutta nyt vasta ensimmäinen kommentointi. Minun vanhempani vihittiin myös kesällä 1954 (17.7) ja synnyin sitten seuraavana kesänä. Kiitos hyvästä blogista ja hyvää kesää toivoo Ulla

    VastaaPoista