Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Siitä on vuosi


Vuosi sitten oli toinen pääsiäispäivä. Huikaisevan kirkas päivä, jolloin taivas loisti sinisenä ja linnut lauloivat uupumatta. Valo melkein sokaisi meitä, jotka istuimme autossa matkalla Lapuan terveyskeskukseen. Yöllä oli soitettu: Maria oli joutunut Eskoon palvelukeskuksesta ensin Seinäjoen sairaalaan, josta hänet oli viety Lapualle, kun mitään ei enää ollut tehtävissä. Sami ajoi, minä naputin tekstiviestejä läheisille: Marian loppu on lähellä. Saa muistaa.

Hoitajat olivat yrittäneet järjestää lennosta yksityisyyttä ylitäydellä vuodeosastolla. Tuttu pappi tuli, luki synninpäästön, veisattiin Marian lempivirsi Maa on niin kaunis.

Maria-siskoni nukkui pois iltapäivällä. En ole aiemmin nähnyt kenenkään kuolevan, enkä osannut ajatella, miten kaunista ja helppoa se voisi olla. Hengitys hidastui, katkokset pitenivät. Sitten Maria ei enää hengittänyt. Ei korahdusta, ei tuskaisuutta - portti vain aukeni. Äiti piti häntä kädestä.


Vuosi on kulunut nopeasti. Talven ja kevään aikana - kun saimme varmuuden siitä, ettei mitään ollut enää tehtävissä - olin kiitollinen hirvittävästä työmäärästä, joka esti ajattelemasta liikaa. Kaikesta ei ole edes tarkkaa muistikuvaa. Mutta siitä on, että Marian hautajaispäivänä oli kylmä, yöllä oli satanut lunta.

Ja silti: kun arkkua laskettiin hautaan, aurinko puhkaisi pilvet, valo ylsi haudan pohjalle asti, ja linnut lauloivat taas niin, ettei ääriä, ei määriä.


"Kukkii mulle", tapasi Maria sanoa, kun hänen luonaan Eskoossa kävimme. Narsisseja veimme nyt haudalle.

Kummitäti oli valinnut perhekuntansa kukkalaitteeseen tekstin Siionin virrestä 49:

Yön tuolta puolen nousee koi
jo pääsiäisen auringon.
Alhaalla voitto saatu on,
ylhäällä kiitosvirsi voi.

4 kommenttia:

  1. Kaunis muistokirjoitus sinun rakkaasta sisarestasi. Ja tuo virren 49 teksti
    tuo niin lähelle Pääsiaisen ja omat rakkaanikin. Kiitos Kaisa, terv. hellevi

    VastaaPoista
  2. Ihanasti sanottu, että valo ylsi haudan pohjalle asti. Kuoleman ensimmäinen vuosipäivä on tosi raskas päivä. Jo vuosi --mutta vasta vuosi. Ja aina muistuu mieleen, että kuinka maailma on voinu edetä, vaikka mun läheinen on kuollu.

    VastaaPoista
  3. Halaus sinulle! Kyyneleet virtaavat tätä lukiessa, sillä ymmärrän että rakkainta olette muistelemassa.

    Pääsiäisen ilo loistaa surunkin ylle: "Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi!"

    VastaaPoista