Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Lomalla

Otsikko on siinä mielessä harhaanjohtava, että talvilomani on jo loppumassa ja palaan huomenna töihin. Viikko on mennyt kuin ajatus - ilman, että olisimme tehneet puoliakaan siitä, mitä suunnittelimme.

Olemme toki sukuloineet, käyneet lounailla ja kahviloissa, shoppailleet. Mutta tunnustan istuneeni tietokoneen ääressä enemmän kuin olisi pitänyt. Bettyn uusimman osan ensimmäiset luvut ovat jo julki ja tarina sinällään valmis,  mutta hion ja pyörittelen tarinaa edelleen. On pelottavaa, miten itsekriittinen olen! Kuten eräs "faneista" sanoi, Betty saa kaiken anteeksi, mutta silti pelkään jääväni kiinni jostakin emämunauksesta.

Lisäksi olen pyöritellyt koneella ja paperilla Lapuan kristillisen opiston 100-vuotisjuhlakirjaa, jonka olen sivubisneksenä ottanut toimittaakseni. Olen niin piintynyt minä itte -kirjoittaja, että tällainen työ on hyvin terveellistä ja opettavaista. Kirjan pitäisi ilmestyä ensi heinäkuussa pidettäville Lapuan herättäjäjuhlille.

Loma on siis ollut hyvin erilainen kuin yleensä. Toki sain lomailla joulun aikana huiman kuukauden, ja ehkä jäljellä olevia lomapäiviä on pidettävä vielä keväällä ennen työsuhteen päättymistä, joten siinä mielessä en ole aikaani  "hukannut", mutta silti tuntuu, kuin tarvitsisin vähän lomaa lomasta. Onneksi Sami on ollut niin kärsivällinen, että ellei Duncan Flemingin hahmo olisi syntynyt jo vuosikymmentä ennen kuin tapasimme, väittäisin päässeeni naimisiin tämän esikuvan kanssa.

Loman viimeisten hetkien kanssa tulee aina vähän saidaksi, kuten Lotta-kirjoissa todetaan. Niinpä tarkoitus olisi tänään sunnuntaista huolimatta toteuttaa asunnossa vähän sitä pesänrakennusviettiä, joka minuun aina keväisin iskee. Tosin eipä tässä talveakaan ole liiaksi nähty ja eilistä lukuunottamatta maailma on ollut surkean harmaa, mutta saahan sitä toivoa - on sentään jo maaliskuu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti