Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Kunnia kirjoittavien ihmisten puolisoille

Angstisessa teini-iässä olin ihastunut poikaan, jolla oli taiteellisia harrastuksia. Samaan aikaan olin itse löytänyt kirjoittamisen. Ystävilläni olikin tapana naljailla minulle, että kymmenen vuoden kuluttua asuisimme kaikki naapureina, ja lapseni tulisivat heidän luokseen pyytämään kaurapuuroa, kun äiti vain kirjoittaa ja isä vain piirtää ja talossa ei ole yhtään ruokaa.

Tämä muisto on tullut mieleeni viime päivinä tietokoneen ääressä. Olen kirjoittanut neljättä Betty-tarinaa suorastaan maanisesti - en muista, koska olen viimeksi uppoutunut niin täydellisesti keksimääni maailmaan. Ylämaan susien parissa 14-vuotiaana? Se on ihana tunne, jota on vaikea selittää sellaiselle, joka ei sitä ole kokenut. En muista, että olisin ollut näin täysin sisällä ainoassakaan edellisessä Betty-tarinassa, niin rakkaita kuin ne minulle ovatkin.

Talvilomani on tällä viikolla. Sen sijaan, että olisin aamuisin nukkunut myöhään ja nauttinut tapani mukaan pitkistä aamukahveista lehteä lukien, olen havahtunut sekä lauantaina että tänään aamuseitsemältä kirjoittamaan - ja nauttinut joka minuutista.

Samalla olen tuntenut syyllisyyttä. Pidän lomani nyt, kun Samikin on lomalla, mutta eipä minusta ole tainnut paljon iloa olla. Voin kirjoittaa tuntikaudet edes huomaamatta ajan kulumista. Tullessani välillä "tajuihini" olen pahoitellut ja pyydellyt anteeksi - ja uponnut taas.

Onneksi minulla on kärsivällinen ja ihana mies, joka nauraa pahoitteluilleni. Tosin tänään hän oli painanut tykkää-nappia Bettyn Facebook-sivulla sen päivityksen kohdalla, jossa kerron kirjan olevan melkein valmis. Ja kun se äsken tuli kokonaan valmiiksi, sain lämpimän halauksen. Mutta enimmäkseen hän vain toteaa: "Hyvä kun luistaa."

Hiomista on vielä edessä, ja sitten on ihan fyysisesti siirrettävä tarina blogipohjaan. Mutta ehkä pahin on nyt ohi.

Siis hatunnosto kaikille kirjoittavien ihmisten puolisoille. Se, että te siedätte meitä, on uskomattoman tärkeää.


2 kommenttia: