Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Betty ja muutosten aika

Hämmästyttävän suuri joukko lukijoita liittyi mukaan, kun aloin puolisen vuosikymmentä sitten julkaista netissä jatkokertomuksena tarinaa Bettystä. En aio tässä enää kerrata sitä, miten Betty ja hänen maailmansa syntyivät ja mistä siellä on kysymys, sen voi kuka tahansa lukea blogimuotoisten "romananien" Betty ja Betty maailmalla esittelystä.

Kertomuksen piti olla valmis - päättyihän se kihlaukseen, kuten kunnon tyttökirjan kuuluu - mutta sain paljon pyyntöjä jatkaa. Niinpä kolmas osa, Betty oppii elämää, syntyi kevään 2009 aikana vähän erikoisella tavalla: julkaisin sitä suljetussa blogissa samaan tahtiin kuin kirjoitin. Kun tarina oli valmis, avasin blogin kaikelle kansalle.

Kokemus oli toisaalta hauska - suljetulla porukalla kommenttilaatikossa syntyi keskustelua ja jopa "kirjan" nimi tuli lukijalta - mutta myös hirvittävän rankka. Virheitä ja epäjohdonmukaisuuksia ei pystynyt korjaamaan jälkikäteen, juonenpätkiä ei enää myöhemmin voinut pujottaa aiempiin tapahtumiin. Pitkä tauko kirjoittamisessani oli ruostuttanut taidot ja tarinankuljetus tuntui hyvin raskaalta. Mutta mikä pahinta: sekä Betty että minä olimme kasvaneet aikuisiksi.

Vakuutin siis, että trilogia saisi riittää, eikä lisää tarinaa syntyisi. Kunnes tuli viime vuosi, äärimmäisen raskas vuosi monin tavoin. Pitkien työpäivien ja oman elämän murheiden keskellä huomasin yhä useammin livahtavani ajatuksissani edes hetkeksi lepäämään Bettyn luo. Se oli minulle "ihmeiden maailma", kuten Betty itse sanoisi: paikka, jossa ei säästytty huolilta ja murheilta sen enempää kuin reaalimaailmassa, mutta jossa ne oli jotenkin helpompi kestää.

Jossakin vaiheessa olin aloittanut torjumaani neljättä osaa, ja viime syksynä puolisalaa etsin kyseisen tiedoston koneeltani. Luin alun, eikä se ollut kauhean huono. Aloin kirjoittaa.

Nyt olen tarinassa ehkä hiukan yli puolenvälin. Vielä se ei siis ala "ilmestyä". Tänään kuitenkin loin sille oman kodin nettiin, sillä tiedän jo tarinan nimen. Betty ja muutosten aika -blogissa ei vielä ole mitään, mutta jos kiinnostaa, en kiellä teitä lisäämästä sitä jo listoillenne tulevia päivityksiä silmälläpitäen. :)

www.bettystewart.blogspot.com



www.bettystewart3.blogspot.com
 Napit vievät Bettyn tarinan aiempiin osiin. Alimmassa kuvassa minä istun kaksi vuosikymmentä sitten sen talon rappusilla Edinburghissa, jonne sittemmin Bettyn ja Duncanin ensimmäisen yhteisen kodin sijoitin.


Tämä tarina tulee siis julkisuuteen vasta sitten joskus "valmiina" - todella valmiitahan tekstit eivät ole koskaan. Sitä saan hautoa mielessäni rauhassa, kehitellä juonenkulkuja ajatuksen kanssa, täydentää vihjeitä aiempiin lukuihin, koota edellisissä osissa hapsottamaan jääneitä langanpäitä.

Olen nauttinut sydämestäni. Betty on minulle taas terapiaa, kuten nuorena. Vaikka en enää voi löytää sitä lumousta, jonka vallassa 14-18-vuotias Kaisa tarinaa kirjoitti, olen kiitollinen tästäkin.

Aloitimme Bettyn kanssa yhteisen taipaleemme suunnilleen samanikäisinä, mutta hän on kasvanut hitaammin ja on täyttänyt tämän neljännen osan alkaessa vasta 24 vuotta. Sen ikäisen ihmisen elämässä tapahtuu silti jo monenlaisia muutoksia: paluuta omaan lapsuuteen ei enää ole.

En aio tehdä sen kummempia juonipaljastuksia, mutta jotakin voin kertoa. Tarina alkaa loppukesästä 1910 ja päättyy näillä näkymin vuoden 1914 alkuun, "vanhan maailman" viimeisiin hetkiin. (Tunnustan nähneeni liikekannallepanokäskyn Koivurannan keittiön pöydällä, mutta en silti myönnä enkä kiellä, että kirjoittaisin Bettyn elämästä ensimmäisen maailmansodan aikana: se vaatisi jo oikeasti edes vähän taustatyötä.)

Näinä vuosina Bettyn elämässä kuljetaan välillä syvissä vesissä ja tummien pilvien alla: elämä ei ole enää yhtä hilpeää ja huoletonta kuin ennen. Välillä mietin, rikkovatko jotkin juonenkäänteet hyvän tyttökirjagenren rajoja, mutta koetan kirjoittaa vaikeatkin asiat "tyttökirjamaisesti".

Samalla nykyaika kolkuttelee ovella niin teknisissä keksinnöissä kuin aatteissa. Edelleenkään tämä ei ole historiallinen romaani, enkä juurikaan sido sitä todellisiin tapahtumiin, mutta eräs uppoamattomaksi väitetty höyrylaiva haaksirikkoineen on kyllä mukana.

Kolmososan yhteydessä todettiin, ettei romantiikkaa voi tietysti siinä olla nin paljon, kun lukijan ei enää tarvitse jännittää, väsyykö Duncan odottamaan Bettyn tulevan järkiinsä.. Tässä neljännessä osassa uskaltaisin luvata sitä enemmän. Bettyn laajassa sisarus- ja ystäväpiirissä kun alkavat tulla aikuisikään ne, jotka tarinan alussa vuosia aiemmin olivat vasta lapsia - esimerkiksi muuan pikkuveli, joka tunnetaan rykmentissään "hulluna Stewartina". (Sitäpaitsi tuskin kukaan voisi väittää Bettyn ja Duncanin avioliittoa epäromanttiseksi - tunnustan ihastuvani Duncaniin yhä enemmän.)

Betty itse on aikuistunut ja rauhoittunut, vaikkakin sekaantuu (ainakin Duncanin mielestä) yhä liian tarmokkaasti muiden ihmisten asioihin. Toisaalta se on edellytys sille, että hän pysyy päähenkilönä. Muistan, miten minua aikoinaan harmitti, kun Montgomery alkoi Sateenkaarinotkossa ja Kotikunnan Rillassa kertoa Annan lasten eikä enää Annan tarinaa - ymmärrettävistä syistä toki, mutta oli jotenkin järkyttävää kun Gilbertistä tuli "tohtori" ja Annastakin tavallinen perheenäiti!

Niinpä minä olen päättänyt, että Bettyn tarinassa kerrotaan Bettystä. Muiden ihmisten elämästä voi paljastua vain sellaista, minkä Bettykin tietää, ja se suodattuu hänen mielipiteidensä kautta. Puuttuvat osat kukin saa täydentää omalla mielikuvituksellaan.

Miksikö kerron tämän kaiken? Koska Facebookissa keskustelimme Bettystä ja minulta kysyttiin (taas), enkö ole ajatellut julkaista tekstejä "oikeasti" kustantajan kautta. Ei, en ole. Bettyn ensimmäiset osat ovat sen verran vahvasti velkaa Montgomerylle, Alcottille ja muille ystäville, ettei niiden saaminen julkisuuteen rahan edestä tullut pieneen mieleenikään edes silloin teini-iässä. Betty on tietynlaista fan fictionia, vaikkakin uusin hahmoin.

Se on ollut vapauttavaa: olen todellakin saanut kirjoittaa juuri niin kuin olen itse halunnut. Ja jos olen vielä voinut tuottaa jollekulle iloa, sen parempi. Eli: jos olet jo Bettyn tuttava, voit odottaa saavasi lukea jatkoa. Ellet vielä ole mutta voisit ajatella maailman sinua viehättävän, tervetuloa mukaan!

Edit. Kommenteissa tuli puhetta tekijänoikeuksien huomattavasta väljyydestä ideoiden ja juonien suhteen, mikä pitää paikkansa. Siksi korostan tässä, ettei pelkästään "velka" idoleilleni ole hillinnyt julkaisuinnostustani. Kerron tämän aiempien Bettyjen esittelyssä näin:

Tämä tarina ei ole tosi, ei miltään osin. Vaikka kuvaan siinä "iloista kuningas Edvardin aikaa" eli 1900-luvun alkua Skotlannissa, ei kyseessä ole historiallinen romaani. En ota vastuuta tapahtumapaikkojen, ihmisten, en edes kasvi- tai eläinkunnan oikeellisuudesta, Skotlannin koululaitoksesta puhumattakaan. Sanokaamme, että kyseessä on pikemminkin 18-vuotiaan Kaisan fantasiamaailma, joka kovasti muistuttaa Ison-Britannian pohjoisosaa. =) Muistan, että osanautinto kirjoittamisessa oli juuri se, ettei minun tarvinnut tehdä mitään taustatutkimusta. Minä vain kirjoitin.

Kyllä, tämä on tyttökirjasarja eikä millään tavalla realistinen itsessäänkään. Mutta kun en ole tehnyt tasan tarkkaan minkäänlaista taustatutkimusta - kolmanteen ja tähän neloseen ihan pikkuriikkisen - ja kun kuitenkin olen itse koulutettu historiantutkija, ei tekstiä oikein viitsi kirjana yrittää julki. Silläkin tavalla Betty on lepoa ja terapiaa: hän ei vaadi mitään. :)

8 kommenttia:

  1. Täällä yksi Betty-fani innolla odottelee :)
    -Hiiruska

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kolmannen Betty-osan nimeäjä. :)

      Poista
  2. Ymmärrän "velkaa"-ajatuksesi eikä tämä seuraava yritä kumota sitä. Mutta viimeksi kun olin tekijänoikeuskoulutuksessa kuulin pieneksi yllätyksekseni, etteivät mitkään asiat ja sisällöt ole tekijänoikeussuojattuja. On siis ihan laillista esim. kopioida jonkun teoksen juonikuvio vaikka yks yhteen, jos kirjoittaa sen kokonaan omin sanoin. Ja kenen hyvänsä tiedot ja oivallukset voi käyttää, ei edes lähdeviitteitä tarvitse laittaa (siis lain puolesta). Jotenkin olin kuvitellut, että esim. juonet olisivat suojattuja, mutta eivät kuulemma ole. Vain muoto ja tuotos. Aika ihmeellistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tiennyt osan tuosta, mutta en sitä, että teksti on noin täysin vapaata riistaa... Huh!

      Todettakoon - taidan laittaa tästä tuonne ylös tekstiinkin - ettei yksin "velka" ole hillinnyt julkaisuinnostustani. Kerron tämän aiempien Bettyjen esittelyssä näin:

      Tämä tarina ei ole tosi, ei miltään osin. Vaikka kuvaan siinä "iloista kuningas Edvardin aikaa" eli 1900-luvun alkua Skotlannissa, ei kyseessä ole historiallinen romaani. En ota vastuuta tapahtumapaikkojen, ihmisten, en edes kasvi- tai eläinkunnan oikeellisuudesta, Skotlannin koululaitoksesta puhumattakaan. Sanokaamme, että kyseessä on pikemminkin 18-vuotiaan Kaisan fantasiamaailma, joka kovasti muistuttaa Ison-Britannian pohjoisosaa. =) Muistan, että osanautinto kirjoittamisessa oli juuri se, ettei minun tarvinnut tehdä mitään taustatutkimusta. Minä vain kirjoitin.

      Kyllä, tämä on tyttökirjasarja eikä millään tavalla realistinen itsessäänkään. Mutta kun en ole tehnyt tasan tarkkaan minkäänlaista taustatutkimusta - kolmanteen ja tähän neloseen ihan pikkuriikkisen - ja kun kuitenkin olen itse koulutettu historiantutkija, ei tekstiä oikein viitsi kirjana yrittää julki. Silläkin tavalla Betty on lepoa ja terapiaa: hän ei vaadi mitään. :)

      Poista
  3. Kyllä vain käyn lisäämässä uuden Bettyn suosikkeihini ja jään odottamaan. :) Melkeinpä vois alottaa ihan alusta ja uudelleen lukea odotellessa edelliset osat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Julkaisemiseen voi mennä vielä aikaa, mutta kyllä blogi sitten aikanaan alkaa päivittyä. :)

      Poista
  4. Oi ihanaa uusi Betty on tulossa.

    VastaaPoista
  5. Kivaa! Älä pidä mitään kiirettä - haluan ensin lukea noin edelliset osat:-)

    VastaaPoista