Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

lauantai 4. tammikuuta 2014

Toisina välipäivinä


Loppiainen lähestyy ja arkiset härkäviikot sen myötä. Minä palaan tiistaina töihin vielä muutamaksi kuukaudeksi - juuri työsuhteen lopun häämöttäminenhän mahdollisti tämän pitkän joululomani.

Stressaan jo omiksi tarpeiksi sekä töihinpaluulla että uuden työpaikan etsimisellä. Ollapa vakityö, niin että tohtisi suunnitella elämäänsä, eikä muutaman kuukauden tai parhaimmillaan jonkun vuoden välein tarvitsisi verissäpäin tapella elannosta tämän suuren "työvoimapulan" maassa. Tällä ikää sitä lapsellisesti haluaisi asettua aloilleen, eikä tämän tuosta opetella taas uuden työpaikan tiloja, käytäntöjä ja ihmisiä.

Mutta minkäs teet, kun valtiovalta haluaa mieluummin nostaa eläkeikää kuin työllistää meitä parhaassa työiässä olevia. Ottakoot minua vanhemmat sen kohteliaisuutena: olette niin hyviä, että teidät halutaan epätoivoisesti pitää töissä,  kun taas me emme tahdo kelvata kellekään!

Onneksi vielä pari päivää saadaan levätä joulun sylissä. Facebookin mukaan monet ovat jo helpottuneina siivoamassa joulua kodistaan, ja yhtä moni julisti jo tapanina kyllästymistään jouluruokiin. Meitä on moneksi, meillä syödään joulunakin niin kohtuullisesti, ettei mihinkään heti kyllästytä, ja nautitaan joulun tunnelmasta, valoista, ystävien tapaamisesta.

Loppiaisen jälkeen alkaakin vuoden karmein aika: arki ja pimeys (vaikka minä pidänkin valot pahimman yli). Ei mitään odotettavaa, ei mitään helpotusta kylmyyteen ja (jos lunta tulee) liukkauteen. Kevät on niin kovin kaukana.

Mutta onneksi vielä on joulu.

2 kommenttia:

  1. Olemme ihan samasta puusta. Ihmettelen aina sitä, miten toiset kyllästyvät jouluun nopeasti. Minä kun en tahtoisi päästää siitä mitenkään irti. Tosin toiset pystyttävät kuusen jo marraskuulla, meillä aatonaattona, joten ehtiihän siinä toisella tapaa pitkästyä.
    Minäkään en pidä tammikuusta, se on raskas ja vaikea kuukausi. Tosin viime vuosina olen siedättänyt itseäni ja kehitellyt mukavia traditioita. Niistä tärkeimmät ovat: 1. Paljon mukavia menoja, joko kulttuuria, tai kyläilyjä tai pieni kylpyläloma tai risteily 2. Leikkokukkia. Helmikuun loppuun saakka sallin itselleni kimpun tulppaaneita, ruusuja tai neilikoita per viikko. Jotakin elämää ja väriä tähän kaamokseen on saatava!
    Mutta vielä viimeisiin joulupäiviin iloa, valoa ja joulun henkeä!

    VastaaPoista
  2. Sehän se niin hölmöä onkin, että myöskään vanhat eivät kelpaa, eivät sovi imagoon tms. höpöä. Käsittämätöntä tuo vouhkaus eläkeiän nostamisesta. Toivottasti uusi ovi avautuu sinulle mahdollisimman pian. Ja nautitaan hyvällä omallatunnolla jouluvaloista tämän pimeyden keskellä!

    VastaaPoista