Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

tiistai 31. joulukuuta 2013

Tulevaisuus ja toivo

Minulla, kuten useimmilla bloggaajilla, on perinteisesti ollut tapana näin vuodenvaihteessa käydä läpi kulunutta vuotta. Tällä kertaa koko ajatus on kuitenkin suorastaan ahdistanut.


Vuosi 2013 on muistoissani epämääräisenä harmaana massana. Oikeastaan koko sen sisältö tiivistyi jo tuossa joulutervehdykseen skannaamassani korttitekstissä: meillä on ollut hirvittävän surun (kolmen läheisen ihmisen hautajaiset) ja hirvittävän työnteon vuosi.


Vaikka pakertamisen seurauksena olen saanut iloita konkreettisista saavutuksista, minun on myönnettävä, etten ole vieläkään kuluneista kuukausista toipunut.


En siis jaksa enää sen kummemmin käydä vuottani läpi: en, vaikka siihen on luonnollisesti kuulunut myös ilon pipanoita. Erityisesti tämä loppuvuosi pitkine lomineen on ollut ihana, vaikka toisaalta nyt on ollut liikaakin aikaa ajatella ja surra.   


Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että kaikesta on tähän asti selvitty, että meitä on kuljetettu. Olen oppinut paljon itsestäni ja siitä, mihin kykenen. Olen äärimmäisen kiitollinen Samista ja meidän vahvasta suhteestamme, siitä että toinen jaksaa silloinkin, kun toinen ei. Olen saanut niin paljon hyviä hetkiä ja luottavaa rakkautta Stellalta ja Mustikalta. Ja olen saanut kokea todellista ystävyyttä.


Ensi vuodelta toivoisin kaikkea kohtuullisemmin. Uuden työpaikan tarvitsen epätoivoisesti taas vapusta alkaen, mutta jospa työpäivät olisivat kaikkineen normaalimittaisia. Surua tuskin voi kokonaan välttää, mutta jospa sitä tulisi vähän vähemmän. Ja ilo - jos vain sitä saisi toivoa pikkuisen enemmän!


Eilinen on mennyt. Huomisesta emme tiedä. Tänään auttaa Herra.

Hyvää alkava vuotta 2014!

8 kommenttia:

  1. Ilo, Onnea, rentoutta, turvallisuutta ja kaikkea hyvää uuteen vuoteen!

    VastaaPoista
  2. Voi, kyllä oli teksti niinkun mun omasta kynästä. Harmaa, raskas ja pitkä vuosi on takana. Toivon todella, että tuleva vuosi on valoisampi. Sitä samaa toivon lämpimästi sulle ja koko teidän perheelle! :)

    VastaaPoista
  3. Hei Kaisa!
    Kommentoin varmuuden vuoksi tähän edellistä juttuasi joulun välipäivistä. Miten osasitkaan niin hienosti kuvailla tuota minunkin lapsuuteni joulun aikaa. Samanlaista maalaistalon elämää olen elänyt ja samassa pitäjässäkin. Joulun välipäivinä ainoa työ, askareitten lisäksi, oli heinien hakeminen kyröltä lehmille. Käytiin kylässä ja kutsuttiin vierailta. Ja usein kävi niin, että en ollut aina edes selvillä viikonpäivistäkään. Sekin kuului niihin välipäiviin!
    Onnellista uutta vuotta teidän perheelle! T. Nimimerkki Ripukka

    VastaaPoista
  4. Tuon blogisi oikean reunan tämän päivän sanan (Jes 46:4) ajatuksin Hyvää Uutta Vuotta!

    VastaaPoista
  5. Jotenkin ymmärrän - omassa menneessä vuodessani kun oli myös paljon iloa, mutta myös surua asioista jotka eivät muutu (ja joita pelkään tulevassakin vuodessa). Lohduttakoon meitä molempia päivän sana: "Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.
    Jes. 43:18-19 (KR33/38"

    Hyvää Uutta Vuotta 2014 !

    VastaaPoista
  6. Ihan samoin sanoin kuin sinäkin; luottaen siihen, että meistä pidetään huolta - hyvää uutta vuotta.

    VastaaPoista
  7. Miten tuntuukin, että kovin monilla oli viime vuosi täynnä koettelemuksia, toivotaan siis tästä vuodesta parempi.

    VastaaPoista