Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Hyvää itsenäisyyspäivää!



Linkitän tähän kappaleen, jota harvoin kuulee, mutta joka havahduttaa. Kuudes joulukuuta voisi olla arkipäivä, elleivät menneet polvet olisi taistelleet vapautemme puolesta, niin miehet kuin naiset sota- ja kotirintamalla.

Pari haja-ajatusta. Männävuosina Lapua-Seurassa touhutessani pukeuduin usein Ränkimäen museon elämyksellisinä perinnepäivinä lottapukuun, se kun sopi yhtä hyvin 1920-luvulle kuin sotavuosiin. Kerran tilaisuus oli päättymässä ja olin kyykkysilläni tuvassa tuolin ääressä hoitamassa arvontaa tai jotakin muuta - työn touhussa joka tapauksessa.

Kamarista tuli veteraani-ikäinen herra, joka minut nähdessään huudahti: "Lotta! Tuo on lotta!" Sävy, jolla sanat lausuttiin, kertoi kaiken lottien merkityksestä sekä huollolle että henkiselle jaksamiselle: kun näki lotan, tiesi, etteivät asiat voineet olla aivan hullusti. Kyllä kuulkaa veti hiljaiseksi tällaisen pullamössösukupolven edustajan, ja entistä suuremmalla kunnioituksella tuota kenttäharmaata pukua sen jälkeen kannoin.


Eilen kauppareissulla kassalla palveli itämaalaistaustainen rouva, ehkä thaimaalainen. Hänen hyvän itsenäisyyspäivän toivotuksensa pysäytti samalla tavalla kuin tuon veteraanin huudahdus. Meitä suomalaisia on erilaisia niin ulkonäöltämme kuin arvoiltamme, kieleltämmekin. Mutta me saamme kaikki elää rauhassa yhdessä - sekin menneiden polvien työn ansiota.

Alakuvassa olen menossa juoksuhautaan jossakin Salpalinjalla kesällä 2004. Jumala isänmaata varjelkoon, ettei sotavarustuksia enää koskaan tarvittaisi.


4 kommenttia:

  1. Hienot tarinat ja niin totta. Hyvää itsenäisyyspäivää teille kaikille.

    VastaaPoista
  2. Voi kiitos samoin, hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivän jälkeistä päivää :)

    Eilen presidentin juhlia seuratessa tuli mieleen, että onkohan lottapuku ihan virallinen juhla-asu, ja saako sitä pitää kuka tahansa? Ilmeisesti?

    Mun isoäiti oli lotta. Ei rintamalla, mutta kotirintamalla. Isoäitin lottapuku sopi mulle kuin valettu, oon justiin sen kropan mallilla "tehty".

    Mun harmiksi isoäitee lahjoitti lottapukunsa (ilmeisesti pyynnöstä) sille Ampialan kotimuseolle, joka oli joskus Vasunmäentien varressa, ja sieltä sen on korjannu parempaan talteen kuuleman mukaan Anu Pentikäinen eli Pentik --Posiolla sijaitsevaan museoon.

    Oon joskus funtsannu, että kunpa saisin isoäitin Lottapuvun takaisin, pitäisin sitä ilomielin aina kun olis tilaisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lottapuvustahan oli kaksi versiota, työ- ja juhla-asu. Ymmärtääkseni saattoivat olla eri kangastakin (vrt. maa- ja kotitalousnaisten työ- ja juhla-asu museonäyttelyssä :) ), mutta työasusta sai juhlavan myös jättämällä esiliinan pois, laittamalla valkean kauluksen ja kalvosimet sekä valkoiset hansikkaat, jotka ainakin yhdellä lottapukuisella juhlavieraalla näin.

      Käyttöoikeudesta mulla olisi sellainen hämärä käsitys, että pukua saa pitää entinen lotta tai sitten sellaisessa tilanteessa esiintyvä henkilö, jonka "rooliin" se sopii (vrt. näytelmät, museon perinnepäivä jne). Mutta en tiedä tulisiko kukaan kieltämäänkään, jos pukua arvokkaasti ja kunnioittavasti pitäisi, tuskin!

      Voi harmin paikka jotta isoäitisi puku meni niin kauas. :( Sun tilalla ottaisin yhteyttä rouva Pentikäiseen ja alkaisin neuvotella!

      Tuo mun puku on Kytösavun aukeilta mailta -näytelmään lahjoitettu pikkulotan puku, joka ei käytännössä eroa aikuisen lotan puvusta kuin kokonsa ja kauluksessa olevan merkkinsä puolesta - ja sen vaihdoin aikuiseen merkkiin. Puku on muonituslotan, koska hihansuussa on keltainen kapea nauha (sitä nyt ei tuosta tietysti näy kun olen käärinyt hihat), eri värit kertoivat eri tehtävistä.

      Poista
  3. Joo, mäkin bongasin sen valkohansikkaisen lotan pressan kemuista! Oli kaunis näky.
    Mulla on ollu suunnitteilla käydä Posiolla ihan hlökoht., jos vaikka pääsisin puvusta neuvotteluihin. Toivottavasti reissu joskus toteutuu...
    Täytyy muuten kattoa, olisko lottaperinneyhdistysten sivuilla mitään puvun käytöstä!

    VastaaPoista