Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Historiaa lehdissä

Tässäpä teille kolme historian ilmestymisen johdosta julkaistua lehtijuttua. Saatte ne suuremmiksi klikkaamalla (ja sitten yhtäaikaa Ctrl- ja +-nappuloita painamalla vielä isommiksi).


Ilkka teki ison jutun joka alkoi etusivulta, joten annamme anteeksi virheen ja muikian ilmeeni kuvassa (eteläpohjalaiselle muikia ei totisesti tarkoita mitään positiivista, sillä se merkitsee hapanta!).  :)


Lapuan Sanomat julkaisi tiedotteen sellaisenaan, eli siinä ei ole ainakaan virheitä! ;)


Nyt on pakko kysyä, mistä Seinäjoen Sanomat kaivoi otsikkoonsa sanan "historiikki"... Useimmille se on varmaan historiateoksen synonyymi, mutta tämähän ei pidä paikkaansa.

  • Historiikki on joko lyhyt, juhlatilaisuudessa esitetty puhe juhlittavan yhteisön vaiheista tai vaihtoehtoisesti kirja, jota ei ole kirjoitettu historiatieteen menetelmin. Historiikkiin on poimittu esim. vuosikirjoista tapahtumia, joita kerrotaan ilman erityisempää kysymyksenasettelua tai lähdekritiikkiä. Kirjassa ei ole lähdeviitteitä eikä aina edes lähdeluetteloa, joten jälkeentulevien on mahdotonta selvittää, mihin mikin mahdollisesti tärkeäkin tiedonjyvä perustuu, saati että sitä voisi tarkistaa.
  • Historia (kyllä, sana historia voi tarkoittaa sekä julkaistua teosta että sitä historiaa joka tapahtuu) on tieteellisesti kirjoitettu teos. Se perustuu mahdollisuuksien mukaan alkuperäislähteisiin (esim. tässä tapauksessa pöytäkirjoihin ja muuhun arkistomateriaaliin, tietysti myös vuosikirjoihin mutta ei vain niihin). Siinä on tarkat lähdeviitteet tai vähintäänkin lähdeluettelo ja maininta, että lähdetiedot saa tarvittaessa kirjoittajalta (kaikki tilaushistorian teettäjät eivät halua kirjaan viitteitä, koska ne vievät paljon sivuja). Tekstissä esitetään tutkimuskysymyksiä, pohditaan ja kyseenalaistetaan lähdekriittisin menetelmin, eikä vain luettelomaisesti kerrota tapahtumia.
Olen itse vähän hysteerisenkin tarkka näiden kahden termin oikeasta käytöstä. Minuthan (liian) moni tuntee vain hulluluokkakirjailijana. Monesti herättää jopa hämmästystä, kun mainitsen kyllä ihan opiskelleeni itselleni ammatin ja tekeväni palkkatyötä (sinänsä huvittavaa, koska viimeisin nuortenkirjani ilmestyi 2000!). Harva myöskään tulee ajatelleeksi, että hullujenluokkien kirjoittelu ja tieteellisen tutkimuksen kirjoittaminen ovat kuitenkin vähän eri asia, ei voi puhua vain "kirjasta".

Traumaattisin kokemukseni tästä sekoilusta oli joskus 2000-luvun alussa jommankumman maakuntalehden lause, jonka mukaan "Hullu luokka -kirjoistaan tunnettu kirjailija Kaisa Ikola kirjoittaa Laihian seurakunnan historiaa." Vastavalmistuneen ja vielä itsestään epävarman FM:n (pääaine Suomen historia!) silmään se näytti siltä kuin minut olisi palkattu keksimään omasta päästäni sketsikokoelma seurakunnasta... Tästä en ole koskaan toipunut ja siksi yritän saada iskostettua ihmisille tätä historiikki vs. historia -asiaa. :)



Mutta nyt alan vähitellen hylätä kaikenlaiset historiat, sillä minulla on loma - tosin huomenna joudun käymään vielä työasioilla. Lomalla olen peräti loppiaiseen saakka! Joskin tämä johtuu siitä, että työsuhteeni päättyy huhtikuun lopussa ja lomat on pidettävä pois ennen sitä, emme tätä nyt sure. (Paitsi että saa tarjota töitä, jos jollakin sellaisia on ihmiselle, jolla on ihan kohtalainen työkokemus.)

Sen sijaan olen tehnyt jouluostoksia, kirjoittanut kortteja, ripustellut valoja ja koristeita, polttanut kynttilää. Olen itkenyt ja nukkunut, silittänyt kissoja (Mustikkaakin saa jo välillä silittää!) ja kuunnellut joululauluja. Tätä on ohjelmassa myös seuraavat neljä viikkoa. Jospa sitten olisin jo kuluneesta vuodesta toipunut.

2 kommenttia:

  1. Toipuu, toipuu, varmasti toipuu. Selvitään ja eteenpäin mennään.
    Kiitos sanoistasi, jotka sain.
    Minulla taitaa olla edessä pitkä loma, irtisanomisen jälkeen oli 5 joulukuuta viimeinen työpäiväni. Eipä tämä nyt lomalta tunnu, mutta ei pahaltakaan. Työnantaja katsoi parhaaksi irtisanoa kaikki pisimpään palvelleet, semmonen heitto nyt, kun työurien pidentämistestä puhutaan. En ollut siis ainoa. Tuskinpa oman ammattini töitä näinä aikoina on tarjolla, ja kun on vain yksi ammatti hankittuna, niin hiljasta taitaa olla.
    Laskeudutaan hiljalleen jouluun. Lämpöisin terveisin Tuula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tunnu lomalta, sen tiedän, vaikka minun sijaisprojektipätkätyöläisen töistälähtöni ovatkin aina olleet jo etukäteen tiedossa. Voimia tähänkin <3

      Poista