Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Syökööt sitten leivoksia, tai vaikka lehmänläjiä...

Päätin jokin aika sitten, että kun kirja ilmestyy, tarjoan työkavereille kakkua ihan omissa nimissäni. Meillä on töissä niin hyvä ilmapiiri ja ihmiset ovat niin ihania, että he ovat ansainneet vähän kiitosta minun sietämisestäni. Laitoin siis viestiä tutulle Sokurihiirulle ja kysyin, ehtisikö ja haluaisikö hän tehdä "150-vuotiaat kakut". ("Ennen asiat tehtiin kestämään!" viisastelin työkavereille, jotka olivat ensin viisastelleet "150-vuotiaista kakuista".)

Eilen niitä sitten syötiin. Sokurihiiru innostui teemasta niin, että meidän asiantuntijaorganisaatiomme edustajat olivat pudottaa silmät päästään - "kun tuon lehmän makuuasentokin on ihan oikeaoppinen"! Kakkuja on kaksi, koska alkuperäinen tarkoitus oli sijoittaa ne eri pöytiin, mutta lopulta ne tarjoiltin samasta.

Kuvista kiitämme Miiaa.

Tästä tarina alkaa: maanviljelysseura perustettiin 1863. Tosin silloin läänissä laidunsi suomenkarjaa, mutta olisiko tämä ayrshire Östermyran kartanon laitumella? :)

Meillä ei kaunistella, vaan luonnolliset asiat tuodaan esiin... :) "Läjä" oli kuulemma oikein maukasta!


Tarina jatkuu nykypäivään. Lehmät ovat tässä majoittuneet "traktorinmunan" eli muoviin käärityn pyöröpaalin päälle: taakse ovat jääneet luhtaniityt.


Mutta mitä ihmettä nämä syövät? Historiakirjaa tietysti!

Huomatkaa, että Sokurihiiru on huomattavasti nopeampi kuin kirjapaino: ei hänellä ole ollut mitään ongelmia valmistaa Askeleen edellä 150 vuotta -kirjaa "vaikka lehmät söis"! :D

 
Kirjan lisäksi lehmät ovat jotenkin päässeet käsiksi myös lähdemateriaaliin. Noooo, eipä sitä enää tarvita, tutkimus on valmis! (Tarkkasilmäiset huomaavat, että lehmällä on vain yksi korvamerkki. Toinen on varmaan juuri pudonnut... Siihen emme vielä keksineet EU-tarkastajanpitävää selitystä, että molemmilla lemmuilla on merkissään sama numero, salaperäinen 150... :D Kloonausta? :)

Tässä menee joku valokuvakin parempiin suihin. Lehmä on jo siirretty lautaselle innokkaiden herkuttelijoiden tieltä.




Minä kuvasin kakkuja...


...mutta myös minua kuvattiin loppumattomiin!


Asiallinen tutkija Viitala tässä, päivää!


Kun työkaverit ilmaantuivat Trahteeriin, puhelimet singahtivat esiin ja osa säntäsi hakemaan kameroita. Pelkään pahasti, etteivät salamat välky tällä tavalla edes ensi viikon julkistamistilaisuudessa.



"H-h-h-h-haluan k-k-k-kiittää i-i-i-isää j-ja ä-ä-ä-itiä ja... sniiiiiif..."


Kakunleikkuutanikaan ei ole taittu näin ahkerasti kuvata häiden jälkeen. Minulla ei tosin ollut ketä potkaista. :)

Kaikkea pitää maistaa, opetettiin koulussa. Ja mehän maistoimme molempia kakkuja.

Väsynyt mutta onnellinen. Kyllä minä toin ihan kirjankin kiertoon, en pelkkiä kansia (toimihenkilöt kyllä saavat omat kirjat, kunhan ne saataisiin painosta ulos). Noista kirjapaketin pehmusteena olleista ylimääräisistä kansista, jotka "julkistin", tosin riitti riemua!

EDIT: Sokurihiiru itse bloggaa näistä kakuista täällä.

Joku kysyi minulta, monesko kirjani Askeleen edellä 150 vuotta on. Piti luntata kotisivuiltani, mutta päädyin 22 julkaistuun teokseen, joista tämän on 6. tilaushistoria. Tähän lukuun en ole laskenut mukaan Sodan ja rauhan tien laajaa esitetekstiä, blogimuodossa julkaistuja Bettyjä, Oikein nurin -nettikirjaa enkä näytelmiä. Hämmästyin vähän itsekin, myönnetään! :D Minä kun olin jotenkin kuvitellut, että kirjoittamiseni hiiipui 2000-luvun taitteessa, jonka jälkeen olen tehnyt vain työnantajien tilaustöitä - mutta näköjään niitäkin on kertynyt.

Nyt sitten vain toivotaan, että kirjapaino saisi ompelukoneensa ja sitä myöten myös kirjan loppupainoksen kasaan... Ja että minä jaksaisin vielä neljä päivää, kunnes pääsen lomalle. Takki on sanoinkuvaamattoman tyhjä - jotakin kertoo sekin, että kirjoitan blogipostausta aamukuudelta. Jos kaksi viikkoa lähes vain nukuin, nyt uni on kadonnut. Mutta onneksi tulee joulu!


8 kommenttia:

  1. neuloo mopsien kanssa29. marraskuuta 2013 klo 9.04

    Mielettömän hienot kakut! Ja syötäviä vielä! Kyllä on leipuri mestari parhaasta päästä!
    Ihania kuvia, iloinen ja leppoisa tunnelma välittyy niistä tänne asti.
    Onnea kirjasta!

    VastaaPoista
  2. Siis vau nuo kakut! Hieno onmyös kirjailija! :)

    VastaaPoista
  3. Sydämelliset Onnittelut Sinulle!

    VastaaPoista
  4. Onnea kirjasta:)
    Mielettömän upeat kaakut.
    Siunatua alkavaa adventtiaikaa.

    VastaaPoista
  5. Ihanat kaakut!!!
    Ja toivon sinulle oikein rentouttavaa lomaa kaikkien urakoiden jälkeen.

    VastaaPoista
  6. Leppoisaa lomaa toivon minäkin sinulle ja "perheellesi".
    Kakut on kyllä ihanat, voi kun olisi saanut maistella.
    Olet onnistunut kuvissa tosi hyvin, ilo ihan pulppuaa.

    VastaaPoista
  7. VOI MITÄ KAKKUJA!!! :D :D :D En ikinä oo mahtavampia nähny!! Ja kuvat on muutenkin ihania :) Sun ilmeistä jotenkin välittyy se "lähes hysteerisen väsynyt, mutta super-onnellinen ja iloinen" -tunne :D Niin hauska tua "asiallinen tutkija" -kuva :D Tästä tuli oikeen hyvälle päälle! Ihanaa adventin aikaa :)

    VastaaPoista
  8. Onneksi olkoon :) Nuo lehmät ovat kyllä niin symppiksiä!

    VastaaPoista