Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Pitkän viikon jälkeen


Takana on melkoisen rankka viikko. Olen ollut töissä joka päivä, vaikka flunssa on tehnyt olon enemmän tai vähemmän karmeaksi - historiahommia kun ei voi kenellekään toiselle ulkoistaa. Yhä vielä olen tukossa ja nenävuotoinen, mutta enää ei kuulosta siltä kuin ihmiset puhuisivat peltipurkkiin (flunssan tukkimat röörit ja kuulolaitteet eivät ole kiva yhdistelmä!) ja jaksan jo ylipäätään olla.

Pari viimeistä työpäivää ovat olleet yli 10-tuntisia. Museoihmiset onneksi siirsivät näyttelyn tavarat meiltä Kivinavetan vintille torstaina. Yläkuvassa ja työblogissani näkymiä siitä, mikä oli tilanne silloin - ensi viikolla pääsen katsomaan, miten se on muuttunut! Näyttely on auki 6.11.2013-2.3.2014, mutta meidän toimihenkilömme pääsevät tutustumaan siihen jo aikaisemmin omien 150-vuotisjuhliemme puitteissa, ja siksi sen pitäisi olla kohta suunnilleen kasassa. 

Kuvaa klikkaamalla juliste aukeaa pdf-muodossa.

Esine- ja muut pienemmät näyttelytekstit kaipaavat kuitenkin vielä hiomista, ja samalla olen koettanut epätoivoisesti lukea 150-vuotishistorian vedoksia. Kamalinta on, kun tässä vaiheessa vielä huomaa paitsi taitollisia ongelmia, myös tekstissä kökköyksiä ja pahimmillaan alkaa epäillä tietojaan ja tuloksiaan... (Voisiko joku ystävällisesti sanoa minulle, ettei a) historia ole mikään kiinteä tiede, vaan jokainen tutkija luo erilaisia tulkintoja ja b) jokaisessa kirjassa on kökköyksiä!)

Ensi viikko on todennäköisesti aika kauhea: vedokset ovat loppusuoralla mutta esimerkiksi viitteiden osalta vielä näkemättä, näyttelytekstejä pitää viimeistellä ja onhan meillä vaalitkin tulossa... Tosin niihin minun tarvitsee "vain" päivittää ja tilata materiaalia. Tunteja vain on ihan liian vähän vuorokaudessa, tunnelmat ovat samat kuin pahimmillaan viime keväänä Farmaria valmisteltaessa.


Onneksi ihanat ihmiset työpaikalla ja Sami ja kissat kotona pitävät minut henkisesti kasassa, ja aina joskus pääsee ittiänsä parempahan seurahan, kuten tässä. Edvard Björkenheimin 60-vuotispäivän kunniaksi 1916 maalautetun muotokuvan kipsikehykset ovat sen verran ajanhampaan syömät, ettei museo ollut innokas ottamaan originaalitaulua näyttelyyn. Hovikuvaajamme Jarmo Vainionpää otti taulusta valokuvan kopiota varten, ja minä sain luottamustehtävän pitää muotokuvaa oikeassa kulmassa. Onneksi olen käynyt salilla ja jaksoin, tästä kuluneiden parin viikon treenitauosta huolimatta, sillä Edvard oli varsin painava herra. :) (Jarmo valitti, että hänenkö "pitää" sitten särkeä taulu, kun sitä siirreltiin. Minä totesin, että onhan se nyt ihan toista jos hallituksemme varapuheenjohtaja sen särkee kuin jos museo sen särkee...)

Eikö se tästä. Loppuviikosta murehdin toivottavasti enää pelkkiä vedoksia - ja sitä, että vihkipukuni on laihtumisen myötä liian pitkä. Minähän en halunnut aikanaan valkoista pukua osin siksi, että muunväriselle olisi käyttöä myöhemminkin iltapukuna, mutta nyt täytynee kävellä 150-vuotisjuhlissa kuin totalitaarisen valtion sotilas...

1 kommentti:

  1. Onneksi olkoon Kaisa! Oletpa hoikistunut ja tyylikäs tuossa kuvan mekossa.Tsemppiä!!

    VastaaPoista