Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Messuviikonloppu


Tähän viikonloppuun on huipentunut ensimmäinen Seinäjoki Art & Design -viikko, ja kaupungilla on ollut elämää. Areenan käsityömessuilla vierailin peräti kahtena päivänä, ja yläkuvan autoista saatte pienen käsityksen väkimäärästä: kaikki mahdolliset parkkipaikat, nurmikaistaleet ja kadunvarret aika pitkän matkan päässä Areenasta olivat täynnä autoja, ja kun noin klo 13 eilen menimme messuille, lippujono ylsi melkein kadulle. En ikinä ole käsityömessuilla edes tuona suosituimpana messupäivänä lauantaina nähnyt sellaista tungosta kuin eilen. Tämä kertonee sen, että messujärjestäjä oli onnistunut sekä markkinoinnissa, oheistoiminnoissa että näytteilleasettajien houkuttelussa!


Samoin peräti kahdesti piipahdimme Torikeskuksessa Kirjat kiertoon -tapahtumassa. Eilen ehdimme vain napata yhden kirjan mukaan, kun pöytiä jo peitettiin, mutta tänään veimme mukana pussillisen (myös sen eilisen - eikö dekkareille voisi antaa nimiä, joista pystyisi muistamaan, onko sellainen jo hyllyssä!). Ja myönnän, toimme (ihan vähän kevyemmän) pussillisen myös takaisin. Aivan loistava tämä tapahtuma, joka toteutetaan pari kertaa vuodessa, se saisi olla useamminkin. Joskin Valittujen Palojen Kirjavalioiden määrä pöydissä oli prosentuaalisesti aika järkyttävä. Mutta on kivaa, kun jostakin voi napata löytöjä ja johonkin viedä niitä kirjoja, joita ei halua enää uudelleen lukea.


Piipahdimme vielä suurin toivein Rytmikorjaamon DesignSunnuntaissa, joka oli tänä vuonna pettymys. Itse asiassa en oikein käsitä, miksi tapahtuma nyt pidettiin yhtä aikaa käsityömessujen kanssa, sillä tavara olisi mennyt ihan täydestä Areenassakin. Väkeä kyllä oli paikalla ja se on tietysti aina hyvä, mutta tämä oli niitä harvoja kertoja, jolloin minua pääsylipun maksaminen harmitti. Esittelijöitä oli muutamia, ja jotenkin tarjonta ei vain kolahtanut. Laukkuja ja korvakoruja rakastan, mutta edes minä en pysty ostamaan niitä joka pöydästä. Ehkä olen vain tylsä ja antidesign? Tai yksinkertaisesti vähävarainen? (Juukyllä, ymmärrän käsityön arvon, mutta pätkätyöläisen ja pitkäaikaistyöttomänopiskelijan taloudessa tosiasiat ovat tosiasioita.)


Loppuun pakollinen kissakuva. Muistetaan näinä pimenevinä syysiltoina helliä ystävää vaikkapa pesemällä tämän leukaa ja kaulaa - tai meidän ihmisten tapauksessa esimerkiksi hieromalla hartioita.

Voimia uuteen viikkoon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti