Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

torstai 17. lokakuuta 2013

Listoilla


Tämän viikon Seinäjoen sanomat kirjoitti Östermyran aurinko-blogista, jossa seurataan Östermyran ruutitehtaan vartijoiden 200-vuotiaan talon saneeraustöitä Törnävällä. Samalla kerrottiin blogeista vähän yleisemminkin ja listattiin poimintoja seinäjokelaisblogeja.

Olin hämmentynyt, sillä olin päässyt mukaan sekä Kurakauppalalla että Kerällä-blogilla.

Syytä hämmennykseen ei tietysti ollut: molemmat blogit ovat ihan julkisia ja profiilissani heti tunnustan, missä asun, joten toimittajan oli ollut helppo löytää minut listalle mukaan. Mutta joka kerta sitä vain vähän hämmentyy ja järkyttyy, kun oikein tajuaa, että tämän on julkista ja kaikkea.

Olen ennenkin kirjoittanut siitä, miten helposti sitä netissä tuudittautuu kuvittelemaan lukijoikseen vain ne, jotka kommentoivat, tai ehkä lisäksi muutaman muun. Tekee hyvää aina välillä palata maan pinnalle ja tajuta, että kaikki mitä kirjoitan, on nähtävissä missä tahansa. Eiväthän minun blogini ole tietenkään mitään verrattuina tosi suosittuihin sivustoihin, mutta silti. Edelleenkään ei siis netissä pitäisi kirjoittaa mitään, mitä ei olisi valmis kertomaan vaikkapa junassa ventovieraalle vieruskaverille. Sen kun oppisi.

Loma on sujunut tänä vuonna mallikkaasti - emme ole vieläkään kipeitä! Sen sijaan olemme kyläilleet ensimmäisen kerran koko perheen voimin anoppilassa, eli kuljetimme Stellan ja Mustikan mukana. Joskus kun tulee se tilanne, että me haluamme olla yön poissa kotoa, ja luulisin kuitenkin kissuille olevan mukavampaa päästä ihmisseuraan kuin joutua olemaan kotona yksin, vaikka joku ruokaa kävisikin antamassa. Laitan kuvia kunhan saan niitä Samin siskolta, mutta voin kertoa, että Stella vietti 95 % kyläilyajasta sohvan alla, Mustikka ehkä 85 %. Höpsöt eläimet.

Tänään täällä satoi ensilumen, joka oli Mustikalle ihan oikeasti ensimmäinen. Voi pienen ihmetystä! Me isommat emme vielä lokakuussa niin piittaisi kylmyydestä ja liukkaudesta... Minä ja ystäväni OI emme siitä jälkimmäisestä ollenkaan.


Muistetaan heijastimet, talvirenkaat ja kaikki muu tarpeellinen! Kuten Mustikka-kuvasta näkyy, ehdin viritellä kesävarusteista riisutuille parvekkeille kynttilät valmiiksi ennen kuin tuli todella kylmä - muutaman viikon päästä tarvitsee sitten vain laittaa pistoke seinään.

3 kommenttia:

  1. Hei! Olen tällainen nimetön randomi-lukija, muutaman kuukauden välein blogiasi luen. Aamun liukkautta pohtiessani tuli mieleen, että tunnetko Icebug-kengät? http://www.icebug.fi/ En ole firman listoilla, enkä edunsaaja, mutta ostin ensimmäiset Icebugit viime talvena, ja ne muuttivat koko talviliikkumiseni. Sileällä jäälläkin kävelee kuin soratiellä ikään. Sikamaisen kalliit, mutta tarjouksiakin löytää... Ehkä niistä voisi olla apua sinullekin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Olen kuullut Icebugeista paljon hyvää ja vakavasti harkinnutkin, mutta en vielä ostanut. Minulla on erillisiä liukuesteitä kenkiin ja ainakin niissä on se ongelma, että ne auttavat sileällä siistillä jäällä - mutta eivät möykkyisellä tai sellaisella, jonka päälle on satanut kuivaa lunta. Silloin (ja yleensäkin) auttaa vain hiekoitus, jonka tarpeesta koetan täällä blogissa aina saarnata. :)

      Mutta varmasti kokeilen Icebugeja, jos joskus vastaan tulevat.

      Poista
  2. Me helsinkiläiset noita tarvitsisimme, sillä täällä ovat kadut talvella kuin luistinratoja.

    VastaaPoista