Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Täällä ollaan...

...vaikka ei uskoisi. Bloggaako silloin liian harvoin, kun julkaisee juttunsa vahingossa vanhan blogin puolella, jota ei ole päivittänyt kahteen vuoteen?


Lyhyesti kuulumisia. Kirja on taittajalla ja sain tänään ensimmäisen pääluvun ensimmäisen vedoksen luettavakseni (tiedoksi teille, jotka kyselette, että "joko se on painossa": vedoslukua riittäääääääää....). Olen lähettänyt ensimmäiset näyttelytekstit taittajalle ja tehnyt pohjapiirrossuunnitelmaa, samalla valmistellaan toimihenkilöiden 150-vuotisjuhlia ja näyttelyn avajaisia - sen on siis pakko aueta! Hups.


Samaan aikaan Mustikka-pentu on saavuttanut kunnioitettavan 12 viikon iän (arvioitu syntymäaika 1.7.) ja se on nyt rokotustodistuksen omaava täysivaltainen kissakansalainen. Stella murjottaa, kun mamma ei sen toiveista huolimatta lämmitä ulkomaailmaa, niin että pieni kissa tarkenisi taas leikkiä parvekkeella, mutta se käy varmuudeksi vartin välein kerjäämässä oven aukaisua (jos maailma olisi nyt lämmennyt taas!). Pyöräily on pakkasten myötä taakse jäänyttä elämää, ja auto ajastettiin ensi yöksi lämpiämään parin lasinrapsutusaamun jälkeen - muistiin itselle, syyskuun 20. päivän jälkeen 2013 piti ruveta autoa lämmittämään! Sami paahtaa pitkää päivää ammattikorkeassa ja minä neulon taas iltaisin.


Kaikki on siis hyvin. Silti odotan marraskuuta kuin kuuta nousevaa, silloin näyttely on auki ja kirja painossa ja mahdollisesti voi vähän hengähtää. Näitä projekteja on ollut nyt vähän liian monta päällekkäin, Farmari, kirja ja museonäyttely. Lisäksi suruviestejä on tullut enemmän kuin tarpeeksi, perjantaina mennään taas hautajaisiin.

Mutta kuitenkin ihmeellinen selviämisen tunne:. Tähän asti on Herra meitä auttanut.


5 kommenttia:

  1. Mukava kuulla että etiäpäin mennään. Elämässä tuppaa tulemaan kaikenlaista kasapäin, sitten taas saa tallata hetken sileämpää. Ihan sydämeni pohjasta toivotan jaksamista. Vaikka syksy levittää viittaansa ja pimeys kietoo nuttuunsa on paljon valoa, kun sen vaan haluaa huomata!
    Rentouttavaa viikonloppua ja jaksamista. " Kyllä se siittä"

    VastaaPoista
  2. Jumalan kämmenellä on turvallista olla.

    Mustikkahan on kasvanut valtavasti,ihanan näkönen veitikka.

    VastaaPoista
  3. Jumalan kämmenellä on turvallista olla.

    Mustikkahan on kasvanut valtavasti,ihanan näkönen veitikka.

    VastaaPoista
  4. Nyt hehkuu kauneutta myös lakastuva maa. Puut ruskan kirkkautta kantavat loistavaa. Lämmintä syksyä ja kynttiläin loistetta tunnelmaa antamaan!

    VastaaPoista
  5. Jaksamista sinne teille! Ensin se teidän Maria ja nyt jo joku toinen. Varmasti on raskasta.

    VastaaPoista