Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

lauantai 17. elokuuta 2013

Lomafiilistä

Tänä kesänä en ole kirjoitellut tänne hauskoja pikku sattumuksia lomalta, en hirvittävän pitkiä kuvallisia reissupostauksia, en paljon mitään. Pahoitteluni! Mutta loma on oikeasti mennyt siihen mihin tietysti pitäisikin: lepäämiseen ja kuluneesta talvesta toipumiseen. Vasta viikko sitten stressi ja suru Mariasta alkoi oikeasti purkautua, kun rupesin itkemään jollekin ihan olemattomalle asialle, eikä sille tahtonut tulla loppua. Toisaalta ehkä oli hyväkin itkeä. Maanantaina palaan töihin viimeistelemään historiaa ja tekemään museonäyttelyä - joiden molempien pitäisi olla yleisön käsissä noin 2,5 kk kuluttua, hups!


Mutta olemmehan me lomasta nauttineet. Polkupyöräilykilometrejä on kertynyt melkoisesti sekä mukavina aurinkoisina päivinä että niinä sateisina, joita varsinkin nyt elokuussa on riittänyt loputtomiin (lehtiuutisen mukaan nyt jo on elokuun aikana satanut enemmän kuin koko kuussa yleensä). Kerran olemme kastuneet oikein pahasti, kun auton ollessa korjattavana teki vain mieli pistää nenänsä ulos ja lähdimme riskillä muutaman kilometrin päähän. Useimmiten olemme onnistuneet retkeilemään "pisaroiden välissä". (Kuvan ristikko on parvekkeen kissanverkko, jonka läpi upeita pilviä kuvasin.)


Muuten on oleiltu, luettu paljon, touhuttu kisujen kanssa. Mustikka (joka onkin tyttö, ei poika, kuten alkuvaiheessa luultiin!) on kaksinkertaistunut kooltaan ja osaa jo kiivetä kiipeilypuun korkeimpaan oksaan. Stellan kanssa ne nujuuttavat välillä niin, että heikompaa hirvittää, mutta annamme Stellan kasvattaa kovapäistä kakaraa. Mustikalla nimittäin on ihan oikeasti tavallista enemmän sisua, se ei kerta kaikkiaan usko kieltoa vaikka Stella osoittaisi sen makaamalla pennun päällä tai minä kastelemalla sitä vesipyssyllä: kohta yritetään taas uudestaan! 


Stellalla on rankkaa ja se säpsyy välillä edelleen, mutta alkaa tottua. Kunhan pentu kasvaa, luulen, että niistä tulee hyvät ystävät. Meitä pentu sen sijaan välttelee: ensimmäisen viikon se asui sylissä, nyt antaa hädintuskin välillä silittää. Silti se saattaa tulla nukkumaan väliimme sohvalle tai kuten äsken juosta sängyssä minun ylitseni leikin tohinassa. Ehkä sen maailma on vain nyt niin avara ja mielenkiintoinen, ettei se ehdi pysähtyä helliteltäväksi! (Ja aina on riski joutua jäähylle kuljetuskoppaan, ihmisistä ei ikinä tiedä.)


Jo pelkästään Stellan takia tiesimme, ettei tällä lomalla tehtäisi pitkiä reissuja, koska Stella ei ole oppinut vielä menemään "hoitoon" - ja Mustikka on tietysti luku sinänsä. Olemme siis matkailleet lähinnä sillä alueella, minne polkupyörällä pääsee. Yhden lämpimän päivän saimme viettää ystävien luona Lappajärvellä (kiitos!), ja tällä viikolla menimme päiväksi Tampereelle. Satoi tietysti koko päivän, välillä kaatamalla ja välillä vähän hiljemmin, mutta olimme onneksi varustautuneet (kumisaappaita emme tosin olleet ymmärtäneet ottaa mukaan). Ulkona istuskelu ja "ihmisten katselu" ei onnistunut, joten shoppailimme kivoissa putiikeissa, söimme hyvin (kyllä, Kiloklubin puitteissa!) ja meillä oli hauskaa.


Yksi ostos on ihan pakko laittaa tänne. Minähän hametyttönä pitäisin mielelläni saappaita, mutta käytännön ongelman tuottavat sääreni, joiden ympärysmitta on ihan oikeasti ja valehtelematta puoli metriä - suhteuttakaapa tämä minun 141-senttiseen pituusmittaani! Läskiä se ei pelkästään ole, koska aikoinaan 42-kiloisena sain reiteni kapeammaksi kuin sääreni, ja sopivilta näyttäneet farkut jumittivat sovituskopissa sääriini. OI-kroppani nyt vain on tällainen.

Kehräsaaressa Design Tuunaamon ihanassa myymälässä iskin silmäni näihin. Nahkaa, kumipohjat, käsin maalatut uniikit saappaat, koe-erä myytiin puoleen hintaan 15 €/pari!! Nämä ovat kokoa 37 ja minun kokoni on 36, mutta ovat onneksi pientä mallia. Ja silti varsi yltää lähestulkoon säärteni ympäri nauhoja kiristämällä - eli ilmeisesti salikäynnit ovat kiinteyttäneet edes vähän! (Kiinnostuneille tiedoksi: sinne jäi vielä vihreän ja kullan sävyisiä koon 37 saappaita. :) 


Myös Östermyra-päivillä kävimme vanhaan tapaan tänäkin vuonna. Tällä kertaa saimme kulumaan vain pari-kolme tuntia viimevuotisen viiden sijasta, kun emme katsoneet näytelmää (se oli sama kuin viimeksi) emmekä osallistuneet opastetuille kierroksille. Sen sijaan juttelimme museoapteekissa pitkään kivojen proviisorikerholaisten kanssa, jotka opastivat entisajan apteekkimaailmaan, istuskelimme auringossa syömässä Apteekin salmiakkia, kiersimme maaperänäyttelyä ja joimme hyvät kahvit (edelleen Kiloklubin rajoissa!) Kivinavetalla.


Toisaalta olisi mukava jatkaa lomailua, kun nyt vasta alkaa olla se fiilis, että jaksaisi jotakin tehdä. Toisaalta on ihan kiva palata arkeen - minä jos kuka ymmärrän olla kiitollinen siitä, että ainakin vähän aikaa minulla on työpaikka, johon palata. Mutta vielä kaksi päivää saa nauttia vaikkapa pitkistä aamukahveista - sohvalle siis! (Parvekkeella ei taida tänään taas tarjeta.)

3 kommenttia: