Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Mustikka-aikaan




Kuukauden kuluttua tulee vuosi siitä, kun Stella tuli meille eläinsuojeluyhdistykaestä. Tiedämme prinsessan nauttivan ainokaisena olosta, mutta toisaalta sitä on käynyt sääli pitkien yksin vietettyjen päivien aikana. Jo jonkin aikaa olemme siis harkinneet Stellalle pientä ystävää.

Mutta emme sentään näin pientä.


Lauantaina tuttavani kertoi Facebookissa, että heillä on Toijanniemestä Vaasan-tien varresta löytynyt kissanpentu. Löytäjä oli kierrättänyt sitä lähialueen taloissa, mutta kukaan ei ollut ainakaan tunnustanut sitä omakseen. Niin löytäjä oli tuonut pennun kotiin, jossa ei kuitenkaan ollut mhdollisuuksia sen pitämiseen.


Oikeaoppisesti asiassa otettiin yhteyttä eläinsuojeluyhdistykseen, mutta sieltä ei heti vastattu, ja tässä välissä ehdin tavata tuttavani Lapuan hautausmaajuhlissa. Sovimme, että tulen ihan vain katsomaan pentua.


Mustikka on siis ollut meillä sunnuntai-illasta. :)

Se on ihan pieni poikatyttövauva, arviolta muutaman viikon ikäinen, joka tapauksessa vielä kipeästi emoa tarvitseva. Paino tänä aamuna noin 300 grammaa, mutta sisua ja sinnikkyyttä on kuin pienessä kylässä. Kiinteää ruokaa syö, mutta vessa-asiat ovat pikkuisen haussa, ja ennen kaikkea läheisyyden tarve mieletön. Mustikka viettää suurimman osan aikaansa meistä jomman kumman olkapäällä.


Näin pienen pennun hoitaminen pn vaativaa ja haastavaa, mutta onneksi meillä on asiantuntija tiimissä: alkuärhentelyn jälkeen Stella on alkanut kasvattaa Mustikkaa. Se on ankara keinoemo, jota vauva ihailee yli kaiken. Eilen Mustikka väänsi kakan vierashuoneen matolle. Kun se muutamaa tuntia myöhemmin pyrki sinne uudelleen, Stella sähähti ovella ja hälytti meidät. Mustikka vietiin laatikolle, jossa Stella opasti sitä käytöksessä.

Välillä kauhistaa pennun tuoma vastuu ja sitovuus, mutta toisaalta uskon, että reipas Mustikka kasvaa ja kehittyy nopeasti. Meiltä saa ruokaa ja rakkautta, Stellalta kissan mallin.

11 kommenttia:

  1. Voi ihanuus mikä pikkukisuliini!

    VastaaPoista
  2. Sepä kiva, että Stella noin nopeasti omaskui keinoemon roolin eikä esimerkiksi napannut pientä korville.

    VastaaPoista
  3. Onnittelut! Mustikka näyttää sievältä ipanalta, jos niin saa sanoa...

    VastaaPoista
  4. No mutta, huu huh. Taitaa piisata vauhtia ja vaarallisia tilanteita tuon "poikasen" kanssa.
    Kissat on mukavia, mutta se vastuu ja huoli.
    Onnea vaan valitsemallenne tielle.
    Ja mukavaa loman jatkoa, toivottelee lomalainen
    täälläkin :)

    VastaaPoista
  5. Mustikka näyttää suloiselta. On siinä teille haastetta.

    VastaaPoista
  6. Ihanaa, että tarjositte Mustikalle kodin! Onnea perheenlisäyksen johdosta! Se on kyllä tosi vaarallista "mennä vaan katsomaan" kissanpentua;-)

    VastaaPoista
  7. Täytyy vain ihailla (ja ihmetellä) teitä kissi-ihmisiä.
    Todella nätti on Mustikka katti.:D

    VastaaPoista
  8. VOi hyvänen aika, miten pieni ja suloinen! Ihana, että pääsi hyvään kotiin.

    VastaaPoista
  9. Stella on hyvä apu tuollaisessa vauva-ajassa. :) Meillä koiran pentujen kohdalla jätettiin yksi ja Peki opetti poikansa tavoille, ettei meidän tarvinnut paljoa kasvattaa. :)

    VastaaPoista
  10. Ihana kisuli ja oikeat "vanhemmat" sai itselleen. Ihmetyttää vain tuo ihmisten raakuus kissojen hylkäämisessä. Missäköhän tämänkin sisarukset ovat.

    VastaaPoista
  11. Voi pientä Mustikkaa! Mutta onneksi Stella auttaa teitä Mustikan kanssa ja opettaa, miten ollaan kissoiksi.

    VastaaPoista