Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Farmari-viikon kynnyksellä


Aikomukseni oli laverrella tähän jotakin sillisalaattia Stellan uusimmista tempuista (kuten istuskelusta nojatuolin kapealla selkänojalla ja pienestä seikkailusta rappukäytävässä), mutta huomasinkin kirjoittavani pitkästä aikaa ihan oikeasti siitä, miltä tuntuu. Koettakaa kestää!

Olen tätä nykyä pelkkää stressikimppua: en muista enää yhtään mitään, en tahdo saada unta, hätäilen ja hermoilen niissäkin asioissa joilla ei ole mitään kiirettä. Tämä päivä meni hautajaisissa, huomenna on tarkoitus levätä ja nauttia kesästä, sen jälkeen alkaa kahden viikon työputki. Farmarissa minun alaisuudessani pyörii koko mediatoimisto, jonka pitäisi palvella kymmeniä ja kymmeniä toimittajia neljän päivän aikana. 

Mutta onneksi on aina voittojakin. Farmari-lehti on ilmestynyt ja jaettu (sen voi lukea myös sähköisenä, ja tällä kertaa ruutu on printtiä parempi, sen verran ison pettymyksen painotyön laatu aiheutti), ilmoitus-excelissäni on enää kaksi riviä jäljellä ja nekin ilmoitukset ovat valmiina ja vain lähettämistä vailla, "Kaisan dream teamissa" on ihmisiä, joiden tiedän hoitavan työnsä. Yksi heistä on Sami, www-vastaavamme, joka on tukenut minua tämän pitkän ja raskaan talven ajan ja jatkaa yhä edelleen, nyt Farmari-kesätöissä.



Ja myönnettäköön, että jo päättyvällä viikolla ilmassa on alkanut olla suuren urheilujuhlan tuntua. Rakennustyöt ovat loppusuoralla, konekenttää alettiin täyttää perjantaina, eläimet tulevat tiistaina - me olemme päässeet tähän asti, meillä on monipuolinen ohjelma, upeat osastot, kovia nimiä mukana, erittäin hyvä lippujen ennakkomyynti - olemme aika luottavaisia sen suhteen, että 100 000 kävijän raja rikkoutuu.

Eräs kokenut Farmarin tekijä sanoi minulle, että näyttelyn valmisteluissa ihmiset punnitaan: heikot sortuu Farmarin tiellä, mutta jäljelle jäävät ne, jotka "vielä viimeisillä voimillaan raahautuvat eteenpäin". Toivon kuuluvani raahautujiin!

Kunnon körttikasvatuksen saaneena en ehkä sanoisi (ainakaan ennen kuin näen, miten itse näyttelyssä selviän!) olevani ylpeä itsestäni, mutta olen hämmästynyt itsestäni. Hyppäsin marraskuussa liikkuvaan junaan: yhtäaikaa opettelin talon tiedottajan tehtäviä ja aloin markkinoida jättimäistä tapahtumaa, samalla yritin viimeistellä historiakäsikirjoitusta. 

Kävin työhön käsiksi ilman päivänkään koulutusta alalle, kokemuksena tavanomaiset ja pienimuotoiset viestintätyöt aikanaan kunnassa ja omissa harrastuksissa. Olen tehnyt pitkiä päiviä yli puoli vuotta, niin etten oikein enää edes osaa lähteä jo neljältä kotiin. Nyt ollaan tässä, kantapään ja yrityksen ja erehdyksen kautta. Olen selvinnyt tähän asti, olen saanut ihanaa lämmintä palautetta ihmisiltä, joiden mielipiteellä on merkitystä, olen kyennyt siihen mihin en syksyllä oikein edes uskonut kykeneväni.

Herraa hyvää kiittäkää. Ja työkavereita. Minuun on luotettu, silloinkin kun olen ollut pihalla kuin keppihevosrata. Minua on neuvottu ja opastettu, mutta aina luottavaisesti. Maalaisjärjellä on päässyt pitkälle. Toivottavasti sillä päästään kunnialla myös ensi viikon yli. 

Tervetuloa Farmariin! (Facebookissa on muuten vielä yksi lippuarvonta käynnissä maanantaihin asti. :)

7 kommenttia:

  1. Tsemppiä loppurutistukseen! Parhaiten oppii juuri kantapään ja yrityksen & erehdyksen kautta ja kun on innostunut asiasta. Ja sano vain rohkeasti, että olet ylpeä itsestäsi jos kerran siltä tuntuu - mutta okei, sitten vasta viikon päästä ;) . t. Eija

    VastaaPoista
  2. Eihän se Farmari-lehti pahalta näyttänyt ollenkaan, mutta sitä tietenkin otettiin hirvittävän iso painos jolloin laatu voi kyllä jonkin verran vaihdella?!

    Itsekin olen kyllä usein saanut pettyä, kun omasta mielestä taitto on onnistunut ja kaikki putoaa hienosti paikoilleen ja sitten kun plari tulee painosta niin voi latteus! Siksipä haluaisinkin kokonaan pois printtimaailmasta ja kouluttautua webbipuolelle ;)

    Mutta varmasti kova työ tuollaisessa tiedottajan hommassa, en osaa edes kuvitella mitä kaikkea siinä pitää tietää ja taitaa, tsemppiä minultakin loppurutistukseen.

    VastaaPoista
  3. Jos et vielä itse olekaan, niin mä olen jo ylpeä susta! Tsemppiä loppurutistukseen!

    VastaaPoista
  4. Hienoa Kaisa! Jaksaa, jaksaa, vielä jaksaa.
    Jaksat, kun tiedät sen viimeisen etapin ajankohdan.
    Hyvin se sujuu ja tekevälle sattuu, jos sattuu, jos ei tee mitään, ei satukkaan mitään.
    Voimahali :)

    VastaaPoista
  5. Haluaa kuulla myös Stellan rappukäytäväseikkailusta! t. Heli :)

    VastaaPoista
  6. Sun Farmari-päivitysten perusteella sympatiseeraan ja empatiseeraan aivan täysillä!! En voi edes kuvitella (tai voin...) mikä urakka sulla on IHAN KOHTA takana. Hommahan on sujunu loistavasti. Miltähän susta tuntuu sitten kun kaikki on ohi?... :D "Vähän" tyhjältä?? Mutta mahtava suoritushan tuo on ollu. Ei muutaku tsemppiä vielä viime rutistukseen :)

    VastaaPoista
  7. Tsemppitoivotukset minultakin loppurutistukseen täältä Suomen toiselta laidalta kesämaisemista. Paikalle en pääse mutta Karjalaisesta(naapurin lehti) seuraan tapahtuman sujumista.

    VastaaPoista