Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

torstai 30. toukokuuta 2013

Kuulumisia helteestä


En muista toista tällaista toukokuuta - monessakaan suhteessa. Viikkoihin ei ole satanut, ja lämpötila huitelee jatkuvasti yli kahdenkymmenen asteen, nyt jo hellelukemissa. Ihmiset alkavat olla ruskeita, jopa minä, joka en ehdi nähdä aurinkoa kuin vähän työmatkoilla.

Työtä onkin riittänyt: minä teen pyöreitä päiviä, vaikka kanssani Farmari-viestintää puskee jo kolme muutakin ihmistä, mm. Sami, joka aloitti meillä juuri kesätöissä. Farmari on siis perheasia! Tapahtuman alkuun on runsas kuukausi, ja tahti sen kuin kiihtyy. (Ihan vinkkinä: ellet tiedä, mitä antaa lahjaksi valmistuvalle tai muulle päivänsankarille, kokeile asiaa ja elämyksiä... :) 

Olemme me silti ehtineet nautiskellakin tästä kesästä. Päätimme, että kun loma koittaa vasta joskus heinäkuun puolivälissä, otetaan ilo irti viikonlopuista (illoilla ei mitään jaksa). Viime viikonloppuna olimme erään firman asiakastilaisuudessa PowerParkissa ja koukkasimme myös Alahärmän keskustan kautta. Kirkon luota löytyi yllättäen sukulaismies!



Kaksi viikkoa painonpudotusta on takana. Painokin lienee mennyt alaspäin - ostimme digitaalisen vaa'an entisen vieteriversion tilalle, ja se näyttää enempiä kiloja kuin vanha tienari, joten en tiedä miten paljon. Mutta vyötäröltä olisi mittanauhan mukaan kadonnut kolme senttiä, ja niitä ei ole yhtään ikävä.

Salilla en tosin ole kuumuuden ja kiireen vuoksi jaksanut käydä haaveilemaani kolmea kertaa viikossa, mutta eipä kukaan ihminen pelkällä liikunnalla laihdukaan - sen sijaan pelkällä ruokavaliolla kyllä laihtuu. Itse asiassa ensimmäisen kerran elämässäni minä en pysty syömään niin paljoa kuin Painonvartijoiden tai Kiloklubin mukaan saisin, kiitos kiireen ja kuumuuden, mutta en ota siitäkään stressiä. Kyllä elimistö tietää, mitä se tahtoo.



3 kommenttia:

  1. Aika (paino sanalla aika) hyvin pyyhkii täälläkin, mitä kutistumiseen tulee.
    Hyvä, me Kaiskeet!
    Voimia työhön ja toimeen ja kaikkeen.

    VastaaPoista
  2. Toukokuu vuonna 1984 oli täyttä hellettä alusta loppuun. Muistan, kun tulin töistä kotiin. Kuusivuotias poikani seisoi ison kuusen alla vihaisen näköisenä. Kysyin, miksi niin vihainen. Vastaus kuului: No, kun isä pakotti riisumaan, kun on niin TULIKUUMA talavipäivä! Hän ei olisi millään kuulemma antanut enstexhousujaan ja kumisaappaitaan vaihtaa shortseihin ja teepaitaan:) Lämpöaalto tuli jo huhtikuun lopulla.

    Laihdutuksesta senverran, että olen samaa mieltä, että ilman liikuntaakin laihtuu. Moni vakavasti sairaskin varmaan on sen huomannut. Vasta sitten, kun on saavuttanut alemman painon ,liikunta pitää läskistymistä jnkv. loitolla. Tsemppiä! T. Raija

    VastaaPoista
  3. Kyllä elimistö tietää mitä tahtoo. Mulla ainakin, jos on helle. Ruokahalu häviää, mutta kun vaan muistaa syödä suolaista (lohi on erinomaista siinä tilanteessa) ja juoda, kaikki pysyy tasapainossa.

    VastaaPoista