Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

lauantai 11. toukokuuta 2013

Kaksi kättä ja Black and Decker


"Heti kun meillä on neljä päivää vapaata, järjestämme hirveän työleirin", Sami totesi tänään. Kai meillä vain on paljon patoutunutta energiaa, kun talvi-iltoina on lähinnä löhötty (paitsi Sami, joka on tehnyt rankasti koulujuttuja). Kun nyt ei ole enää liukasta eikä kylmää eikä pimeää, jaksaa ajatella kotiakin.

Olen kertonut teille jotakin meidän parvekkeestamme - pari vuotta sitten se näytti tältä. Parveke on iso mutta ongelmallinen muodoltaan: yhdeksän metriä leveä mutta vain pari metriä syvä. Siksi sen sisustaminen on samanlaista, kuin jos koettaisi tehdä puolikkaasta junanvaunusta viihtyisän. Lisäksi neljänteen kerrokseen aurinko paahtaa koko iltapäivän ja illan niin, että lämpötila lasitetulla parvekkeella kohoaa noin viiteenkymmeneen. Edelliset asukkaat eivät ilmeisesti ole parvekkeella juuri käyneetkään, joten he eivät olleet nähneet tarpeelliseksi investoida kaihtimiin, kuten kolmen alemman kerroksen väki.

Me kuitenkin käytännössä asumme parvekkeella kesällä - tai asuisimme, jos voisimme - niin että siitä on yritetty tehdä mukava.

Viime keväänä isoveli kävi jo poraamassa kattoon kaksi verhotankoa, johon ripustimme vanhat lakanat lämpösuojaksi. Tämä riitti ruokapöydän kohtaan, ja siinä sitten kesällä enimmäkseen oleiltiinkin. Käytännössä siis puoli parveketta jäi käyttämättä.

Syksyllä ostimme lisää halpisverhotankoja, ja eilen isoveli ja Sami huudattivat ansiokkaasti poraa koko illan. Kahden uuden tangon lisäksi piti sekä tälle isommalle että makuuhuoneen pienemmälle parvekkeelle laittaa myös koukut kissanverkkoa varten. Stellaa nimittäin pulut, mehiläiset ja erityisesti avoimet ikkunat kiinnostavat turhan paljon - yksi loikka istuvilta tassuilta jo tehty ja etujalat edellä lasiin tömähdetty - niin että riskejä ei oteta.



Kaaosta parvekkeella lisäsi keskeneräinen mööpelien rakennus. Minä nimittäin olen jo viime kesästä alkaen himoinnut sellaista tyylikästä polyrottinkisohvasarjaa, jossa voisi kunnolla löhötä. Perjantaina veimme fiestan katsastushuoltoon tietäen, että se joutuisi jäämään sairaalaan joksikin aikaa, ja autottomana on Seinäjoella ihan turha haaveilla huonekaluliikkeissä käynnistä (ellei polje Rengastielle pyörällä ja maksa itseään kipeäksi mööpelien kotiinkuljetuksesta).

Keskiviikkoiltana kävimme äkkiseltään yhtä settiä katsomassa, mutta se ei miellyttänyt. Kun siis helatorstaina parikin markettia ilmoitti, että heidän puutarhamyymälänsä olisivat auki, ja toinen mainitsi vielä alennuksella myytävistä sohvaryhmistä, singahdimme paikalle. Fiesta osoittautui jälleen tilaihmeeksi ja kiikutti kotiin kaksi nojatuolia, sohvan ja pöydän.

Paloina tietysti.

Olen ajatellut torstaista alkaen isän ja äidin vuosien takaista huonekaluostoksilla käyntiä. Äiti halusi hankkia korkean hyvän lipaston, ja paikallisen liikkeen hallissa olikin sopiva mallikappale koottuna. Kun kaupat oli sovittu ja myyjä aikoi hakea varastosta laatikon, jossa lipasto olisi ollut tuhannen päreinä, isä oli rauhallisesti kauhaissut mallikappaleen syliinsä ja todennut, että "eiköhän me oteta tämä tästä". Ja myytyhän se oli.

Siis varoituksen sana: älkää edes harkitko minkään sortin puutarhasohvaryhmän hankkimista, ellei teillä ole kotona kunnon arsenaali työkaluja. Pakkauksen mukana tulleet useat (!) halpiskuusiokulma-avaimet ja pellistä leikatut mutterinvääntimet olivat lähinnä huono vitsi.

Kalusteet olivat siis ihan täysin paloina: käsinojat oli ruuvattava selkänojaan, istuin kiinni selkänojaan ja käsinojiin, etulevy käsinojiin ja istuimeen. Ruuvattavana oli pitkälti toistakymmentä ruuvia huonekalua kohti, ja ne piti ruuvata kunnolla, ettei oma väki ja kylälliset tipahtele tuoleista läpi.

Vastakappale ruuville oli vain muutamassa kohdassa, niin että piti yhtä aikaa pitää kiinni mutterista ja kääntää ruuvia (tai toisinpäin). Nämä ruuvit sijaitsivat vielä 99-prosenttisesti tuolin sisällä (eli alla), jossa minunkin massiivinen 142-senttinen varteni hädin tuskin mahtui työskentelemään. Eikä ruuveja voinut kiristää heti kunnolla, sillä jos sen erehtyi tekemään, ei seuraava ruuvi yltänytkään siihen kakkospalan reikään mihin piti. Oli tehtävä siis monta kiristyskierrosta.

Ostokset olisivat varmasti lentäneet ikkunasta, ellei Samilla olisi ollut varastoissaan Black & Deckerin ruuvinväännintä, vasaraa (!) ja pihtejä. Kaikkia tarvittiin. Ottaen huomioon, että olemme ihan normaalin kokeneita huonekalujen kasaajia, tämä viritys oli kyllä yliveto.

Mutta kasassa ne ovat! Pöydän tosin purin, sillä se oli liian massiivinen (yhtä iso kuin sohva), eikä "puolikkaassa junanvaunussa" olisi päässyt kävelemään, jos se olisi lattialla. Mutta istuimet ovatkin tärkeimmät, kun meillä täällä iso ruokapöytä jo on.

Mikäli tämä tästä kesäksi oikeasti muuttuu (tänään tuntuu taas lupaavalta!), luulen, että tulemme nauttimaan ihan koko parvekkeestamme täysin siemauksin.

Valokuvat otettu bloggaajan laiskuudesta johtuen läppärin webbikameralla, ei oikealla.

6 kommenttia:

  1. No joo tätähän se nykyään on, että kaikki on itse koottava ja olen niin samaa mieltä tuosta, että kunnon työvälineet säästävät hermoja huomattavasti ;)

    Itse ostin viime kesänä pallogrillin ja osasin sen ihan itse pistää kasaan, mutta voi kurjuus, siitä puuttui yksi osa ja jouduin purkaa sen ja palauttaa takaisin myymälään, josta sain sitten uuden paketin tilalle ja eikun uudestaan kokoamaan... Eli kannattaisi ensin varmistaa, että KAIKKI osat löytyy ennenkuin edes aloittaa...

    Kiva tuollainen parveke, vaikka tosiaan varmasti haastava sisustettava, mutta kyllähän se on kuin toinen olohuone ja varmasti mukava kesällä istuskella tuolla soffalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ja voi, muistan miten kotikotona kasattiin joku vuosi sitten juhannusaattona pallogrilliä - uskomattoman monimutkaista! Saatiin se vielä syttymäänkin...

      Parveke on tosiaan kuin yksi lisähuone kesällä, tai meidän "mökki". Ei ole pitkä matkakaan!

      Poista
  2. Aivan kuulostaa samalta kuin meidän samanlaisten kalusteiden kokoaminen viime juhannuksena..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minkähän takia kaikki (pallogrillit, puutarhakeinut, kalusteet) ovat aina koottavana juuri juhannuksena... :D

      Poista
  3. Mukavia hetkiä uusilla itse kasatuilla huonekaluilla:))
    Pahinta noissa tee se itse huonekaluissa on että juuri se yksi ja tärkein ruuvi puuttuu:). kokemusta on ja ei kun rautakauppaan etsimään vastaavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä oli itseasiassa ylimääräisiä ruuveja ja sokkia ja muttereita mukana niin, että jäi varastoonkin! Kissan kiipeilypuuta talvella kootessa kävi juuri niin, että yhteen ruuviin oli tehtaalla unohdettu tehdä kunnon kierteet... Eikä varakappaletta ollut, paitsi että meillä sattui olemaan toisesta puusta irrotettu ruuvi!

      Poista