Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Virhe - vai oliko sittenkään?


Niin kauan kuin muistan, Marialla oli yksi ja ainoa virsi, jota hän ehdotti, kun kysyttiin mitä laulettaisiin. Se oli Ystävä sä lapsien. Viime vuosina sen rinnalle tuli toinenkin laulu. Kun pari vuotta sitten Eskoon Kuntokaaren joululauluhetkessä oli kysytty toivelauluja ja Maria ehdotti vanhaa suosikkiaan, säestäjä oli toivonut, että jos otettaisiin jotakin jouluisempaa. Silloin Maria oli miettimättä ilmoittanut: Maa on niin kaunis.

Nämä kaksi virttä laulettiin moneen kertaan Marian sairasvuoteella, vielä kuolinvuoteella ja terveyskeskuksen kappelissa ennen talvihautaan vientiä. Ne oli tarkoitus laulaa myös hautajaisissa.

Kun suunnittelimme hautajaisten ohjelmaa, mieluisia virsiä tuli runsaasti lisää, olihan puheitakin monta. "Palaverissa" kirjoitin virsien numerot lapulle ja viereen alkusanat, jotta ne oli helpompi sijoittaa käsiohjelmaan. Kirjoitin ohjelmaan jopa selityksen "Marian lempivirsi" tuon Ystävä sä lapsien kohtaan - tai niin luulin.

Maa on niin kaunis laulettiin muistotilaisuudessa vapaan sanan kohdalla, mutta hautajaisten jälkeen lauantai-iltana aloin yhtäkkiä kysellä  Samilta, veisattiinko Ystävä sä lapsien. Sami sanoi, ettei ainakaan muistanut sitä. Laitoin viestiä isolleveljelle, joka ilmoitti, ettei sitä veisattu kun ei sitä ollut käsiohjelmassa. Minä vinguin että olihan, numero 499! Isoveli vastasi, että Ystävä sä lapsien on numero 492...

Minulla oli elämä pilalla. En minä eikä kukaan muukaan ollut tarkastanut enää virsien numeroita, vaikka se oli mielessä käynyt, ja nyt siis huolimattomuuteni takia Marian rakkainta virttä ei ollut lainkaan veisattu! Sami koetti lohduttaa, mutta ei oikein onnistunut. Ellen olisi lisännyt käsiohjelmaan mainintaa Marian lempivirrestä, ei tilanne olisikaan ollut aivan niin ikävä, mutta nyt harmitti kyyneliin asti.

Sunnuntaiaamuna rupesin yhtäkkiä miettimään, että mitä me sitten veisasimme - sen verran järkyttävä lauantai kuitenkin oli, etten enää muistanut. Mikä on virsi 499? Melkein pelästyin: se ei ollut mikään tähän hautajaistilanteeseen "sopimaton", vaan Jumalan kämmenellä.

Ja Sami, joka on kauhean viisas, sanoi: "Jospa se nykyään onkin Marian uusi lempivirsi?"

Ottaen huomioon, että kaikki muut virret olivat tulleet käsiohjelmaan aivan oikein, mutta juuri tämä 492 oli muuttunut 499:ksi, minulla on vahva tunne siitä, että Maria halusi juuri tämän virren. Mitäpä hän murehtisi enää maallisista asioista, kun hän on nyt Jumalan kämmenellä, jossa kaikille tilaa riittää eikä kukaan ole turvaton!

Maria taisi pitää oman seurapuheensa.


4 kommenttia:

  1. neuloo mopsien kanssa29. huhtikuuta 2013 klo 16.28

    Eihän se missään nimessä ollut virhe! Ehdottomasti mitä sopivin ja parhain virsi ja totta joka säe.

    Virheitä sattuu, jos ei itselle, niin välillisesti jollekin, tämä "virhe" oli hyvä virhe.
    Älä missään nimessä jää murehtimaan!

    VastaaPoista
  2. Tuolla "virheellä" on selvästi tarkoitus. Ihana virsi! <3

    VastaaPoista
  3. Kaikki on Jumalan kädessä ja Hän ei tee virheitä! Näin Mariakin nyt ja varmasti hän tuon virren kautta viestitti teille että hän on tallessa, Jumalan kämmenellä!

    VastaaPoista
  4. Huh! Ihan kylmät väreet menee...Älä missään nimessä sure! Kaikkihan tietävät ensinnäkin, että haluat Marialle kaikkea hyvää. Tässä vain taisivat suuremmat voimat puuttua peliin:)

    VastaaPoista