Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Maria on saateltu talvihautaan


Tulimme juuri Lapualta, jossa Maria saateltiin talvihautaan. Olen kuullut, että tämä tapa on pienimuotoisena lähimpien omaisten kesken käytössä muuallakin, mutta ilmeisesti vain Lapualla avoimena tapahtumana.

Edit. Koska tämä tuntuu joitakuita hämmentävän, täydennän: Mariaa ei siis ole vielä haudattu, mutta kuten ymmärrätte, vainaja täytyy säilyttää kylmässä hautajaisiin asti, jotka ovat sitten aikanaan. Niin kuolleet säilytetään joka paikkakunnalla, missä teillä? Lapualla tätä kylmiötä kutsutaan talvihaudaksi (en tiedä tuleeko nimi kylmyydestä vai siitä, että joskus 1700-luvulla vainajat todella pidettiin varastossa kevääseen, kun ei ollut keinoja sulattaa maata haudan kaivamiseksi). 

Kyse on siis vain siitä, että vainaja siirretään terveyskeskuksesta kylmiöön odottamaan hautajaisia, mutta lapualaiset haluavat saattaa tällä matkalla läheisiään suurella joukolla. Talvihaudan historiasta voit lukea tästä pdf-tiedostosta sivulta 7 alkaen.

Edit 21.7.2013: Lapuan historiallisessa Helemi-tietokannassa on kokonainen artikkeli talvihautaan saatosta ja sen historiasta, suosittelen.


Talvihautaan vainaja saatetaan hyvin pian kuoleman jälkeen, riippuen tilanteesta ja siitä, kuinka nopeasti uutinen on saatu lehteen ja kuolema tullut ihmisten tietoon. Jos tehdään ruumiinavaus, saattelu siirtyy. Tieto päivästä ja kellonajasta leviää suusta suuhun. Kaikki haluavat ovat tervetulleita: mukaan tulevat ne, jotka aikovat osallistua myös hautajaisiin, mutta toisaalta saattelemaan voi tulla, ellei esimerkiksi tunne omaisia niin hyvin että voisi ajatella menevänsä hautajaisiin. Mukana on sukua, naapureita, ystäviä.



Sovittuna aikana kokoonnutaan terveyskeskuksen  kappeliin, jossa arkku voi olla auki, kuten Marian arkku oli. Veisataan pari virttä ja luetaan rukous, Marialle veisattiin hänen lempivirtensä 492 ja 30 ja Jaakko-eno luki rukouksen. Sitten arkku suljetaan ja saattoväen taas veisatessa kannetaan ruumisautoon. Lähin omainen menee ruumisauton kyydissä, muut ajavat saattueena perässä "läheisyysjärjestyksessä". Saatto ajaa hiljaa, noin 30 km/h. Kun aiemmin lapualaiset saattelivat vainajansa Seinäjoen sairaalalta asti, tämä aiheutti niin pahoja liikennetukoksia, että nykyään saatellaan vain omasta terveyskeskuksesta.



Liikennevalot on sammutettu tietyksi ajaksi, jotta saatto pääsee risteyksistä katkeamattomana letkana. Vastaantulevista autoista ja kävelijöistä suurin osa pysähtyy siihen paikkaan, kun näkee ruumisauton. Saatto ajaa keskustan läpi ja kirkon ohi hidastaen siinä melkein pysähdyksiin, koska kellot soivat. Jos vainajan koti on sopivasti matkan varrella, myös siinä voidaan pysähtyä hetkeksi.



Lopuksi tullaan Simpsiön juurelle. Kantajat nostavat arkun autosta ja kantavat sen talvihautaan erityiselle nostokärrylle. Vielä veisataan virsi, sitten joku omaisista kiittää saattoväkeä, kertoo hautajaistan ajankohdan ja toivottaa kaikki tervetulleiksi. Lopuksi saattoväki kättelee omaiset ja ilmaisee osanottonsa.



Talvihautaan saattelu on äärimmäisen terapeuttinen kokemus. Suru on aivan tuore, tunteet pinnassa kaikilla. Amerikkalaiseen tyyliin voisi sanoa, että yhteisö itkee yhdessä. Kuten isäni nyt totesi: ensimmäisen kerran elämässään meidän Maria oli tasa-arvoinen muiden kanssa, kun kirkonkellot soivat hänelle ja vastaantulijat ilmaisivat kunnioitustaan välittämättä siitä, vietiinkö siinä yhteiskunnan tukipylvästä vai kehitysvammaista. Muutaman minuutin ajan tuntui koko Lapua surevan meidän kanssamme.



Talvihaudalla halataan ja itketään, joskus myös annetaan kukkia omaisille - en ole ikinä nähnyt saatossa sellaista kukkamäärää kuin nyt! Ei pidetä puheita, ei tarvitse seurustella, kaikki vain lohduttavat toisiaan. Sitten mennään kukin kotiinsa, ilman mitään tarjoiluvaatimuksia.



Sami oli tänään elämänsä ensimmäisessä saatossa ja tajusi heti asian ytimen: "Ei tunnu enää niin pahalta, kun Maria on kerran jo kannettu." Surua ei tarvitse kestää yksin hautajaisiin asti, vaan juuri tässä ensimmäisessä pahimmassa shokkivaiheessa sen saa päästää valloilleen ystävien ja sukulaisten turvallisessa piirissä. Toisaalta ystäville on helpotus päästä ilmaisemaan osanottoa tietyssä määritellyssä tilanteessa. Kun tämän jälkeen nähdään vaikka kaupassa, voidaan tavata täysin luontevasti.


Mariaa kantoivat isoveli, Sami ja neljä miespuolista serkkua. Yhteinen suru oli käsinkosketeltava, ja vanhempien koti on kuin kukkakauppa - kyllä Maria riemuitsisi tästä kukkamäärästä! Pelkäsin saattelua etukäteen, mietin miten kauhealta tuntuu, kun arkku suljetaan. Mutta Maria oli arkussa niin vieraan näköinen, että tajusin siinä olevan vain kuorien. Oikea Maria seurustelee taivaassa vastassa olleiden ystävien ja sukulaisten kanssa ja kertoo kuulumisia, kyselee "mikä sun nimi on" ja - saakohan taivaassa täytekakkua ja kahvia? Sitä Maria söi viimeiseksi vielä pääsiäispäivän iltana. Hänelle koko elämä oli suuri juhla.


22 kommenttia:

  1. Sillä lasten kaltaisten on taivasten valtakunta. Marialla on hyvä osa.

    VastaaPoista
  2. Ensimmäistä kertaa luen/kuulen talvihautauksesta. Tosi lohdullinen tapa saattaa läheinen hautaan. Ihania kukkia,valkoinen on kaunista! Marialla on nyt hyvä osa! Voimia sinulle ja muulle perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei Mariaa ole haudattu! Hautajaiset ovat vasta sitten aikanaan. Talvihaudaksi nimitetään kylmiötä, jossa vainajia säilytetään hautajaisiin saakka. Maria on siis vain siirretty sairaalasta kylmiöön ja hänet haudataan loppukuusta.

      Poista
  3. Voi kuinka hyvin osasit kuvata tuota talvihautaan vientiä. Justiin noinhan se on, se pahin surun isku koetaan jo ensimmäisen kerran ensimmäisessä saatossa ja se pehmentyy, kun saa läheisten kanssa sitä kokea. Hienosti kirjootettu.

    VastaaPoista
  4. Aivan ihana tapa, jos voi kuoleman yhteydessä puhua ihanasta, tuo saattelu! Meilläpäin ei ihan tätä perinnettä tunneta, saattueessa ajettiin kuitenkin kun vietiin anoppi sairaalasta kappeliin, pysähdyttiin hänen lempipaikaan, Vanhaan satamaan missä hän aina kesäisin leikki lasten kanssa.

    Voimia ja jaksamisia teille kaikille Kaisa! Olette ajatuksissani <3

    VastaaPoista
  5. Tämä on yksi vanha perinne, jossa yhteisöllisyys tulee hyvin esille, se on hieno tunne kun arkitohina hetkeksi pysähtyy ja voi kukin kohdallaan syventyä "sisäänpäin".

    Meillä on täällä tapana käyttää vainaja kotipihassa, jossa voidaan havuille nostetun arkun ääressä laulaa virsi tai kaksi.

    Itselleni tuo aika, kun rakas vainaja on odottamassa hautaan laskua siunauskappelin kylmiössä, on jotenkin todella raskas...

    Voimia ja jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jotenkin tuo eilinen helpotti, tuntuu kuin pahin olisi jo ohi.

      Poista
  6. Voi kuinka kauniisti kuvasit Marian matkaa. Ensimmäisen kerran kuulin myös minä talvihautauksesta.
    Voimia ja jaksamista kaikissa hetkissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missä vainajia sitten teillä säilytetään ennen hautajaisia? Minä olen kuvitellut, että joka paikkakunnalla on kylmiö sitä varten.

      Poista
  7. Kaunis kuvaus Marian saattelua! Minullekin tuntematon tapa tämä talvihautaan saattelu, mutta vaikuttaa tosi hyvältä. Voimia ja jaksamisia teille omisille.

    Minulla heräsi kysymys, miksi talvihauta, miten sitten kesällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäsin tuonne tekstiin vähän selvennystä. Eli talvihauta on kylmiön nimitys. Vainajiahan on pakko säilyttää kylmässä ennen hautajaisia. (Muinoin talvihauta oli nimensä veroinen, kun ei ollut maan sulatuskeinoa ja hautoja voitiin kaivaa vasta kevään tullen.) Eli Maria on siirretty tk:sta kylmiöön odottamaan hautausta.

      Poista
  8. Lapualaissyntyisenä haluan jotain selvittää. Talvihauta on vain nimitys tälle väliaikaiselle vainajan säilyttämispaikalle ennen varsinaisia hautajaisia. Talvihautaan viedään sekä kesällä että talvella. Siunaustilaisuuteen vainaja Lapualla kannetaan tästä talvihaudasta. Lapualla tämä talvihauta on siunauskappelin lähellä hautausmaan vieressä
    Olen joutunut tätä talvihautaan viemistä monelle selittämään, kun tätä tapaa ei ilmeisesti kovin monessa paikassa ole. Nurmossa (Lapuan naapuripitäjä) tietääkseni on. Talvihautaan ei siis haudata ketään, vaikka niin voisi luulla.
    Jos Kaisa jaksat, niin selosta enemmän ja tarkemmin.
    Voimia ja siunausta teille kaikille Marian läheisilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aivan hämmentynyt tästä herättämästäni hämmennyksestä - en ole edes ajatellut, ettei joka paikkakunnalla olisi ruumishuonetta/kylmiötä (= talvihauta). Missä muualla vainajat ylipäätään säilytetään? Eihän ketään voi huoneenlämmössä pitää monta päivää tai jopa viikkoa? Lisäsin selvennystä tuonne tekstiin.

      Poista
  9. Lapuan naapurikunnassa viedään kirkkotapuliin vain lähiomaisten läsnäollessa. Ja tämä saattaminen talvihautaa aiheutaa aina valtavasti ihmetystä, kun siitä kerron. Sukua paljon Lapualla, joten nämä molemman tavat tuttuja.

    VastaaPoista
  10. Voi miten kaunis tapahtuma, kiitos että kerroit meille.

    VastaaPoista
  11. Todella kaunis tapa, en ole tuosta ennen kuullutkaan.Kiitos kun jaoit sen kanssamme.

    VastaaPoista
  12. Kaisa, otan osaan suruusi. Marialla on nyt kaikki hyvin. Lohduttakaa toisianne.

    Sami on oikeassa siinä, että surun terävin kärki taittuu, kun kertaalleen on nähnyt arkun ja tavannut omaisia. Kyllä itäisessäkin Suomessa on saattokäytäntö, mutta vain lähiomaisten kesken. Eikä kukkia tuoda tilaisuuteen. Ainoastaan arkkuun tulee kukkakimppu, jos arkku on avoinna.

    Surun laineet käyvät pitkään. Minäkin olisin pelännyt tunneryöppyä äitimme varsinaisena hautauspäivänä, jollen olisi tavannut äidin siskoja saattohetken aikana. Äitimme haudattiin lankalauantaina.

    VastaaPoista
  13. Saatto sinällään taitaa tosiaan olla monin paikoin tuttu, Lapualla sen tekee erikoiseksi vain julkisuus, mennään isolla porukalla.

    VastaaPoista