Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Piinaviikko


Viime sunnuntaina voivottelimme normaaliin lomanloppuistapaan, että voivoi, kuinkahan sitä jaksaa aamulla herätä ja mennä taas töihin ja kouluun... On se siunaus, ettei ihminen tiedä etukäteen, mitä kaikkea pitää tulevaisuudessa jaksaa.

Maanantaina Marian hemoglobiiniarvo putosi niin, että hän joutui sairaalaan veritankkaukseen pariksi vuorokaudeksi. Maanantai- ja tiistai-illat töiden jälkeen vietimme siis päivystysosastolla. Potilas oli reipas vaikka väsynyt ja ikävöivä, ja onneksi hoito auttoi niin, että keskiviikkona hän pääsi takaisin Eskooseen.

Torstaina Eskoosta soitettiin ja pyydettiin koko perhettä tulemaan. Marian kunto oli romahtanut niin, että hoitajat olivat aivan varmoja lopun olevan lähellä. Mutta sisareni on kova mailmaa vastahan: tästäkin noustiin, ja nyt tilanne on vakaa. Ainakin hetkeksi. Torstaina sanoin jollekin, että menemme hetken kerrallaan, mutta ehkä nyt jo uskaltaa mennä päivän.

Sitä yhä hartaasti toivomme, että Maria saisi olla jatkossakin Eskoossa, sillä se on uskomattoman ihana paikka. Kun Samin kanssa ehdimme torstaina ensimmäisinä Marian luo, vuoteen äärellä oli 5-6 hoitajaa. Yksi piti happinaamaria Marian kasvojen edessä, mutta palvelivat muuten tai olivat vain seurana. Vuorostaan lähtevät kävivät halaamassa Marian itku kurkussa. Myöhemmin kehitysvammapappi soitettiin pyynnöstämme paikalle, ja sitten veisattiin kaikki Marian tärkeät virret, joita tämä kuunteli ihan hiljaa, ja Leena piti rukoushetken ja siunasi Marian. Koko perheellemme hoitajat kantoivat pullakahvit vuoteen äärelle ja pitivät kaikin tavoin huolta. Yölläkään Maria ei ole hetkeäkään yksin.

Eilen Maria oli jo parempi, ja hänelle oli haettu kanttiinista pizzaa ja muuta hyvää, kun hänestä ei ollut jokaviikkoiselle ostosreissulle (jota on viime aikoina taidettu toteuttaa joka päivä - hoitajat sanoivat, että Maria saa ihan kaiken mitä toivoo niin kauan kuin jaksaa asioista nauttia, ja ruokahalu on siskolla pysynyt erinomaisena). Emme edes tiedä miten kiittäisimme Eskoon väkeä kaikesta siitä hyvästä, mitä he ovat tuoneet Marian elämään!

Omat voimat olivat eilen koko lailla lopussa. Eilen aamulla vielä heräsin stressin takia jo viideltä ja tarrasin paniikissa puhelimeen, vaikka järki sanoi, että tietysti olisimme kuulleet jos se olisi soinut. Mutta viime yönä  sain nukkua 10 h (Stella kävi kyllä välillä vähän kainalossa) ja nyt olo on parempi.

Tänä viikonloppuna ei tehdä yhtään mitään, paitsi käydään Mariaa moikkaamassa.

14 kommenttia:

  1. Olen juuri kokenut tuon saman veljeni kohdalla!
    Voimia teille kaikille! Isän haltuun!

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti tämä keväinen auringonpaiste tuo lohtua ja voimaa.

    Onpa hienoa hoitoa siellä Eskoossa, kertakaikkiaan!

    VastaaPoista
  3. Halaus.
    Ihana kun siskostasi pidetään hyvää huolta, enkeleitä hänen vierelleen.

    VastaaPoista
  4. Sellainen aika, kun joku läheinen on lähdössä, on tosi raskas. Ajatukset on koko ajan siinä läheisessä, ja melkein huono omatunto kun saa ittensä kiinni jonkun muun asian ajattelemisesta.

    Onneksi kuitenkin teillä on vielä yhteistä aikaa, se on arvokasta. Toivottavasti Maria saa loppuun asti olla kivuton.

    Koittakaa jaksaa. Raskas aika, taivahan ovi jo raollansa auki.

    VastaaPoista
  5. Oli ihana lukea, kuinka siskostasi pidetään hyvää huolta.
    Siunausta ja Jeesuksen huolenpitoa teille kaikille.

    VastaaPoista
  6. Voimia ja voimia kerätä voimia. Enempää en osaa sanoa.
    t.Tuula

    VastaaPoista
  7. Kiitos rakkaat! Huomenna menemme Marian luo. Tänään oltiin kotona ja levättiin, minä keksin armollisesti muuta ajateltavaa. Oli ihana olla muutama tunti henkisesti levossa, kun sai keskittyä näpertämiseen.

    VastaaPoista
  8. Muistan teitä lempivirteni 338 sanoin. T:syöpälapsen isoäiti Ps.koska olen koko ajan tiennyt kuka olet,annan vihjeen itsestäni,taulu 5064,lasta suojellakseni en julkista nimeäni.

    VastaaPoista
  9. Siunausta ja voimia jatkoon! Ihana, että Mariasta pidetään hyvää huolta! Olette rukouksissa.

    VastaaPoista