Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Lääkitys kohdallaan

Hyvää palmusunnuntaita toivottelen sohvalta (en enää sängynpohjalta) ja vaatteet päällä (en pelkässä pyjamassa). Olen silti kiitollinen siitä, ettei meillä Etelä-Pohjanmaalla kukaan virvo palmusunnuntaisin, en ole yhtään ovenavauskunnossa... :)

Kiitos kaikesta myötätunnosta! Sitä on tarvittukin, mutta nyt näyttää siltä, että potilas toipuu hoidosta huolimatta. Minähän kestän yleensä lääkkeen kuin lääkkeen, en ole allerginen millekään ja kaikin puolin muutenkin kuuliainen potilas. Nyt vain kävi niin, että antibiootti nro 1 ei passannut.

Työterveyslääkäri kyseli torstaina, olenko kyennyt syömään. Hän siis tiesi, etten ollut saanut juurikaan ruokaa alas sitten tiistain. Silti hän kirjoitti antibiootin, joka pitäisi ottaa ruuan kanssa "jos pystyt syömään". Apteekissa farmaseutti piipitti (miksi apteekissa työskentelevät eivät voi puhua yhtään kuuluvammalla äänellä, kun huomaavat, että potilas on kaikin tavoin tukossa ja joutuu moneen kertaan pyytämään toistoa, kun ei kuule) jotakin pahoinvoinnista sivuoireena.

Mainitsinkin, että torstaina lääkkeenoton jälkeen pahoinvointi meni pian ohi. Niin ei käynyt perjantaina. Pari tuntia lääkkeen jälkeen annoin reippaasti ylen ihan kaiken sen vähän, mitä olin päivän aikana mahaani saanut. Tämän jälkeen kuvotus jatkui aaltoina: aina välillä olo oli parempi, sitten oksetus palasi taas. Varsinainen tauti alkoi helpottaa, mutta hoito vei voimat täysin.

Niinpä eilen soittelin päivystykseen ja hoitaja lupasi kysyä, josko lääkäri kirjoittaisi minulle uudet antibiootit. Muutaman tunnin kuluttua puhelu tuli: uusi lääke odottaa. Se voidaan ottaa tyhjään mahaan. Kysymys kuuluu, miksi en heti saanut moisia! (Tai en minä niitä sieltä nytkään saanut, kyllä ne ostaa piti ja vähän vähemmän kipeän Samin raahustaa hakemaan. Ollapa lääkäreitä, jotka tekevät kotikäyntejä, ja apteekkikauppa-autoja!)

Nyt yskin ehkä kahta kauheammin, kun lima alkaa nousta keuhkoista, ja sen seurauksena kurkkuun sattuu taas. Mutta ainakaan ei kuvota! Olen tosiaan pystyasennossa, ja alan olla se parempikuntoinen osapuoli. Stella menee riemusta pitkin seiniä, kun meistä on muutakin iloa kuin se, että pääsee kylkeen peiton alle nukkumaan.

Ellei katastrofia tapahdu, ajattelin huomenna käydä katsomassa, onnistuisiko työnteko.

6 kommenttia:

  1. Ei kuule, ei mihinkään töihin,tuollasella yskällä,saat vielä ittelles pahemman vaivan.:)
    Hoija vaan ittes kuntoon.... nää on sit lempeitä torumisia:))

    VastaaPoista
  2. neuloo mopsien kanssa24. maaliskuuta 2013 klo 15.16

    Komppaan edellistä! Ei kannata noin heikon olon jälkeen liian aikaisin lähteä liikkeelle, se kostautuu. Lepää vielä edes pari päivää!

    VastaaPoista
  3. Ethän ota jälkitautia ittellesi, että voit viettää hyvää pääsiäistä!

    VastaaPoista
  4. No juu, otin järjen käteen ja pysyin kotona vielä tämän päivän, kun työkone oli mukana ja sain akuutit tehtyä. Huomenna uusi yritys - ja nyt tuntuu, että tästä taudista voisi oikeasti joskus toipuakin.

    VastaaPoista
  5. Tuota...öh...voihan se joskus olla hyväkin, että apteekin tädeillä on hiljainen ääni.
    Ei olisi niin kovin kaksista, jos apteekissa kaikuisi, että KYLLÄ TUO PERÄPUKAMATROPPI ON YLEENSÄ PURRUT. MIMMOSET IHME PUKANDERIT ROUVALLA OIKEIN MAHTAA OLLA, KUN VIELÄ PITÄÄ VINKUA JA VALITTAA???

    Minulla onneksi ei tuota kyseistä vaivaa ole koskaan ollut, mutta pystyn iho kananlihalla kuvittelemaan ,miltä tuntuisi, jos olisi. Nimittäin olla asianomaisena asiakkaana apteekissa.(Kauhun hytinää).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sanoa, jotta olo on ollut viime viikot niin surkea, että ihan sama mitä se apoteekkari olisi kiljunut, kun vain olisin kuullut... :)

      Poista