Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Ja se Östermyran lumi oli kauhia...




Täällä on pyryttänyt "kaatamalla" koko päivän. Jouduin töistä lähtiessä kahlaamaan polviani myöten kinokseen, jotta pääsin kyllin lähelle autoa kaivaakseen sen kinoksen alta. Kun olin saanut auton tuosta pois, piti pysähtyä uudelleen ja siivota se kunnolla.

 Näkyvyys Eskooseen ajaessa oli lähes nolla, ja kun pyrimme pois, jäin elämäni ensimmäisen kerran jumiin: peruuttamaan pääsin vielä Samin työntäessä, mutta Marian solun pihasta pois pyrkiessä pyörät sutivat eikä mitään tapahtunut. Ellei meillä olisi ollut peräluukussa autolapiota, jota Sami reippaasti heilutteli, ja ellei pari hoitajaa olisi tullut työntämään, olisimme joutuneet jäämään yöksi.

Kotimatkalla jouduimme pysähtymään pariin kertaan, koska tuulilasiin ja pyyhkijänsulkiin tarttui jäätä ja hyhmää. Näkyvyys oli edelleen lähes nolla ja Vapaudentiekin kuin kynnöspelto, mutta totta kai muutamien piti saada ohittaa. Olin kädet kyynärpäitä myöten ristissä, kun selvisimme ehjin nahoin kotiin.

Niin että älkää tulko väittämään talvessa ja lumessa olevan mitään ihanaa... Paitsi tiiviisti kotoa ikkunan läpi katsottuna.

10 kommenttia:

  1. Samoihin aikoihin kaivoin autoani lumikasasta Opistolla, onneksi kotimatkaa on vain vajaa 2 kilsaa. En muista koskaan olleeni samanlaisessa myräkässä. Huokaisin, kun olin autokatoksessa ja ajattelin niitä, joiden kotimatka on kymmeniä kilometrejä...

    VastaaPoista
  2. Juuri tultiin kotiin.(Puuskutusta).
    Tie oli joskus niin hangen alla, että piti käsikopelolla ja vanhasta muistista päästellä menemään.

    VastaaPoista
  3. Juu ei ole mitään kivaa tuossa lumessa, ei!

    Onneksi huomenna on vapaapäivä niin ei tarvitse lähteä ajamaan tuota reilun parinkymmenen kilsan työmatkaa...

    VastaaPoista
  4. Pihan auraus on meilläkin juuri käynnissä, että aamulla pääsee paremmin liikkeelle.Kuinka se nyt olikaan, että helmikuunhyvät ilmat maaliskuussa maksetaan.

    VastaaPoista
  5. Ja uusi lumi vanhan surma. Keli kuulostaa kamalalta, kevättä odotellaan täälläkin.

    VastaaPoista
  6. Minäpä kannoin potkukelkkaa osan työmatkaa aamukuudelta, lunta istuimeen asti, iltapäivällä sai sitten lykkiä aurattuja teitä aurinkopaisteessa kotiin!

    VastaaPoista
  7. Minäpä kannoin potkukelkkaa osan työmatkaa aamukuudelta, lunta istuimeen asti, iltapäivällä sai sitten lykkiä aurattuja teitä aurinkopaisteessa kotiin!

    VastaaPoista
  8. Aamulla klo 7.30 ei meidän pihassa ollut aurattu edes pientä juntua, vaikka traktori oli käynyt kääntymässä. Näkyykö tämä kuva? 40-senttisessä hangessa kahlasin autolle, Sami lykki mulle peruutuspaikan ja traktorin pyöränjälkiä pitkin portille - johon erehdyin pysähtymään ja juutuin kiinni. Sami ja naapurin poika työnsivät vuoroin lunta ja vuoroin fiestaa, jotta päästiin kadulle (ne ja Anttilan parkkipaikka oli kyllä jo hiottu peilijäälle). Kotiin tullessa onneksi oli meidänkin piha jo aurattu.

    On ollut ihan tarpeeksi tarmokas talvi, saisi jo alkaa kevättää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karmeeta! Siis toi keli. Mäkin kyl vähän tiedän, millasta se on ku on tuiskua ja sydän on kylmänä, että selviääkö auton kanssa vai ei.

      Poista
  9. Olen kanssasi samaa miletä, talvi on ihan kamalaa aikaa, saa pelätä kaatumisia liukkaalla ja tuota lunta riittää.
    Mut kesä tulee... tuleehan?

    VastaaPoista