Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Perhe lomalla

Meillä on vietetty lomaa. Se tuli tarpeeseen, mikäli voi mitään päätellä Samin lauantaina potemasta elämänsä ensimmäisestä migreenikohtauksesta ja siitä, että minä olen tehnyt "töitä" kaiket lomayöt.


Mutta päivisin on nautittu. Joku ihmetteli, kun emme lomalla lähde reissuun. Me pidämme kyllä matkustamisesta, mutta ensinnäkin nykyisessä taloustilanteessa emme kovin kauas pääsisi, ja toiseksi emme viitsi tehdä Stellalle vielä sellaista temppua, että olisimme yön poissa ja joku vieras tulisi ruokkimaan. (Minä olen ollut yhden yön pois kotoa, ja Stella oli ollut hyvin levoton illalla niihin aikoihin, jolloin mamma yleensä viimeistään olisi riennoiltaan kotiutunut. Onneksi Sami oli silloin turvana.)


Kun vielä normiarkena pitkien työpäivien ja kuntoiluharrastuksen takia olen kotona valveilla ehkä enimmillään 5 h vuorokaudessa, on nyt suurinta ylellisyyttä se, että saa olla vaan, nähdä kotinsa päivänvalossa, katsoa ihanaa hömppää televisiosta. Äsken istuin keittiön pöydän ääressä syömässä kaikessa rauhassa, katselin aurinkoisilla kaduilla kulkevia ihmisiä ja kuuntelin olohuoneesta Stellan leikin ääniä.


En olekaan ihan varma, kumpi nauttii lomaoleilusta enemmän, me vai Stella. Kun kävin "takkieteisessä" hakemassa jotakin käsilaukustani, Stellan silmät laajenivat ja olin näkevinäni ruususuun alahuulen väpättävän: nyt mamma taas lähtee johonkin! Ilo oli ilmeinen, kun ei lähtenytkään. Kisu on jopa lopettanut meidän aamuherättämisemme: se ei vaadi silityksiä, vaan ketään häiritsemättä tällää johonkin aikaan aamua itsensä jommalle kummalle puolelle minua (siis joko sängyn reunalle tai minun ja Samin väliin) ihan piiiitkäksi, sulkee simmut ja nauttii yhteisistä pitkistä unista.


Totta kai olemme välillä käyneet poissa kotoa, ei tässä sentään mökkihöperyyttä olla hankkimassa. On kyläilty, testattu taas Asian Diamondin lounas, shoppailtu tarpeellista. Huomenna mennään Mariaa katsomaan.


Minä kuvittelin lomaviikolla juoksevani salilla vähintään kolmesti, kuten viime viikollakin, mutta otin lopulta järjen käteen. Ei stressiä liikunnasta! Kerran olen käynyt ja toisen kerran menen, kolmas kerta toteutuu jos siltä tuntuu. Lepokin on tärkeää, jopa kuntoilussa.


Myös luvattu lämpöaalto on saapunut näille lakeuksille: räystäät tippuvat ja katuojat juoksevat, kuten klassinen kouluaine kuvaisi. Mieluusti uskoisin, että kyse on jo keväästä, mutta se taitaa olla liiallista optimismia, kun loppuviikolle luvataan taas pakkasia ja lunta. No, en valita: tämä talvi on ollut kaikin puolin siedettävä. Ei normaalia pahempia liukkaita eikä pakkasia, vain lunta on tullut hiukan enemmän kuin alle puolitoistametrinen autonsa päältä siivottavaksi kaipaisi.


Juhlan kunniaksi aion kuitenkin tänään irrotella parvekkeilta joulukynttilät. Eiväthän ne ole palaneet pariin kuukauteen, mutta jätin niiden ja tukiristikoiden poistamisen suosiolla tammikuuta lämpimämpään aikaan. Nyt parvekkeella saa jopa aurinkoa! Heleenan blogista luin alueuutisten maininnan, että näin auringoton joulu-helmikuu on ollut viimeksi neljännesvuosisata sitten. Ei ihme, jos alkaa käydä voimille.


Kuvituksen meille tarjosi tassuratapallon piirinmestari Stella. Kyseinen rata on tilattu Zooplussasta kahdessa osassa. Ensin kokeilumielessä otimme alennusmyynnistä tämän pienen, kun Stellan mieltymyksistä ei koskaan voi tietää. Neidin ihastuessa leluunsa siihen hankittiin jatkoksi pidempi rata, jossa on jopa mäkisiä osuuksia. Nyt ei meidän tarvitse olla koko ajan leikittämässä "lintuystävällä", vaan Stella viihtyy omineenkin. Palloon syttyy valo kun sen lyö liikkeelle, joten radan rapinaa kuuluu välillä olohuoneesta vielä valojen sammuttamisen jälkeen.

Urheilijaneitosemme haluaa myös korostaa proteiinipitoisteisten maitotuotteiden merkitystä kunnolle. Ei, minä en syötä Stellalle viiliä lusikalla - se vain odottaa vuoroaan saadakseen nuolla purkin. Ja ei, meillä ei anneta kissalle maitotuotteita eikä varsinkaan sokeroituja sellaisia kovin usein. Tässä taloudessa vain pitää viili ja jogurtti syödä seisaallaan keskellä lattiaa, jos ei halua karvaista päätä kuppiinsa...

 


Lopuksi Stella muistuttaa, että töitäkään on turha pelätä. Aina voi laittaa niiden päälle maata.


10 kommenttia:

  1. Oikein olet ymmärtänyt loman tarkoituksen!Kiva lelu Stellalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, mukavaa että muutkin ajattelevat niin! :) Kovin usein kun ihmisten mielissä loma = matka. Kuitenkin minusta loma = lepo. Ja levätä voi hyvin kotonakin.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Niin meistäkin! Loma on tuntunut oikeasti pitkältä ja vaikka on tullut valvottua, olemme silti levänneitä.

      Poista
  3. Juu, lomalla ei pidä turhia hötkyillä!

    Meillä myös kissi tulee seuraamaan, kun viiliä tai jotain muuta maitojälkkäriä syödään, etenkin rahkapitoiset tekee kauppansa ja purkit putsataan huolellisesti. Ja siitähän koituu tietenkin kova naamanputsausoperaatio :) Meillä kissi kyllä juo ihan tavallista maitoa, vedestä se ei pahemmin välitä.

    Kyllä kotona on vaan kiva olla, just tultiin vantaanreissusta ja nyt on kova vaatteidenpesu-urakka...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Stella sai alkuaikoina meillä aamumaitona hylamaitoa, mutta jossakin välissä se jäi antamatta eikä kisu tunnu edes kaipaavan. Kun minä juon maitoa, se on lievästi kiinnostunut, mutta ei kerjää - toisin kuin just noiden viilien ja jugurttien kanssa..!!

      Poista
  4. Mukava loma omassa kodissa taitaa olla se paras.
    Kaikki mukavuudet ja palvelut lähellä ja se tärkein oma peti missä on parasta nukkua.

    Stellalla on hauskan näkönen lelu, ja Stella on muuten kovasti komistunut tei hyvässä hoidossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, minusta on "vanhemmuuttani" tullut huono nukkumaan muualla kuin omassa sängyssä. Ja oikeasti nämä hetket Stellukan kanssa ovat tulleet tärkeiksi. Tänään oli Stellan lempipäivä: lakanoiden vaihto! On niin hirveän kivaa säntäillä pitkin sänkyä, kun mamma laittaa siihen ihan oudontuoksuisia juttuja. Äsken meillä imuroitiin ja neiti vähän närkästyi, mutta nuolee nyt tuosa tietokonepöydän kaapin päällä omaa turkkiaan puhtaaksi...

      Poista
  5. Stellasta on kasvanut todellinen kaunotar. En uskalla tuota rataa näyttää Tassulle (enkä varsinkaan Karviselle). Meillä kun noita leluja on jo vähän liiankin kanssa...

    VastaaPoista
  6. Ihana Stella! Niin kaunis turkkikin!

    VastaaPoista