Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

lauantai 23. helmikuuta 2013

Ja tällainen minä olen

Kun muut niin Kaisa kans! Monissa blogeissa on julkaistu näitä Andthatswhoiam- eli Tällainenminäolen-blogin kuvia enemmän tai vähemmän selitettyinä. Niinpä minäkin lähdin katsomaan, löytyykö kuvia, joiden kaltainen minä olen - ja hups, niitä kertyi tähän aika monta...  En loukkaannu, vaikka pikakelaatte tämän elämäni pisimmän postauksen läpi. Kuvien alla suomennokset tai paremminkin kaisannokset asioista.

Uskon Jumalaan ja rakastan Häntä.

Jään herkästi koukkuun eri asioihin.

Olen hajamielinen.
Olen usein sanonut syntyneeni 100 vuotta liian myöhään...
...mutta jos voisin matkustaa ajassa, kävisin varmaan kauempanakin. :)

Pelkään pimeää, tai pikemminkin pimeitä rakennuksia (latoja, liitereitä tms), joihin siilautuu jostakin valoa - älkää kysykö, miksi!

Välillä on pakko saada olla ihan vaan itsensä kanssa.

Tietokoneen kautta tapahtuu niin paljon - työ, huvi, yhteydenpito ystäviin - että se tahtoo olla erottamaton kumppani.

Minulla on ihania ystäviä.

Rakastan huomion keskipisteenä olemista.

Inhoan väkijoukkoja, koska ne tallaavat minut.

Tämä maailma vain on ihmeellinen.

Uskon ihmeisiin.

Joskus toivon olevani vähemmän kummallinen.

Kirjoitan mieluummin kuin esim. soitan puhelimella, koska kirjoittaessa voin miettiä rauhassa mitä sanon ja miten.

Joskus ei olisi pahitteeksi hankkia vähän suhteellisuudentajua.

Olen Luojan lellilapsi.
 
Rakastan kynttilöitä.

Rakastan pitkiä seikkailullisia automatkoja (jos saan istua etupenkillä!).

Syön mielelläni kiinalaista ruokaa.
Meillä on Stella!

Olen YK: ihmiset haluavat kertoa minulle ongelmansa.

Jouluvalot ja Kaisa ne yhteen soppii.

Olen kömpelö.

Katselen mielelläni pilviä.

Vertaan itseäni liikaa muihin.

Vaatteiden värien täytyy mätsätä!

Minulla on piilarit.

Suomen kieli on niin kaunista, että sitä pitäisi kirjoittaa oikein. Te ette ikinä saa minua sanomaan "alkaa tekemään" tai "lähiaikoina on kerrottu"! Sen sijaan voin hyvin sanoa, että jokin rulettaa tai on parhautta...
 
Haluaisin osata soittaa jotakin instrumenttia.

Itken ihan liian helposti

Olen huono nielemään kritiikkiä.

CSI on kiva!

Minäkin pyöräilen!

Unelmoin paljon.

Olen päättäväinen.

Kunnon keskustelu on parasta!

Ystäväni sanoi aikoinaan Stockan hulluilla päivillä, että minulla pitäisi olla lasten polkupyörän viiri, jotten katoaisi tungokseen...

Menetän helposti rohkeuteni.

Yritän tehdä oikein.

Vatvon virheitäni.

Tylsistyn helposti.

Herkuttelen enemmän kuin laki sallii.

Olen empaattinen.

Pidän nuuskimisesta.

Rakastan sanoja.

Rakastan muistoja.

Jossakin syvällä sisimmässäni vain yksinkertaisesti tiedän olevani upea tyyppi!

Betty 1, 2 ja 3!

Uskon onnellisiin loppuihin.

Kaikella on varmasti jokin tarkoitus.

Toivoisin olevani jossakin oikeasti hyvä.

Uskon kaikesta huolimatta ihmisten hyvyyteen.
 
Olen onnellisesti naimisissa!

On muutamia ihmisiä, joiden kanssa nautin puhelimessa puhumisesta, mutta mieluiten kirjoitan sähköpostin tai tekstairn tai puhun kasvokkain.

Inhoan talvea.

En pidä merenelävistä, en edes kalasta.

Aikuisena olen kehittänyt itselleni korkeanpaikankammon.

Halaus parantaa monta asiaa.

Rakastan historiaa.

Loukkaannun helposti - mutta myös loukkaan itseni helposti ystäväni OI:n takia.

Pienistä asioista syntyy onni.
 
Kaikkimullehetinyt!

Olen turhamainen.

Vietän liikaa aikaa sisätiloissa.

Olen epävarma.

Pidän intialaisesta ruoasta.

Pidän neulomisesta (vaikken ole sitä kuukausiin jaksanutkaan harrastaa).

Häpeäkseni olen useimmiten ihan pihalla maailman tapahtumista,, vaikka luen lehtiä. 

Tunnen helposti jääväni syrjään.

Olen kiitollinen, että jalkani kannattavat minua ja toimivat - mutta kun ihmisen yhen säären ympärysmitta on puoli metriä (eikä siihen auta edes laihdutus, kokeiltu on), ei joskus voi olla kaipaamatta ihan vähän kapeampia.
Shoppailen mielelläni, vaikken aina mitään ostaisikaan.

Haluan tuntea oloni turvatuksi.

Tiedättehän sen tilanteen, kun joskus ventovieraan kanssa katseet kohtaavat ja sitä vain hymyillään toisilleen? En siis kulje ympäri kaikille vieraille hymyillen. :)

Stella ei ole sylikissa, mutta illoin ja aamuin se käpertyy mieluusti viereen sängyssä.

Tiedän, kenen kanssa haluan viettää loppuelämäni. :)

Tähtiä on ihana katsella. Kun edellistä edellisessä työssä kiersin iltamyöhään pitkin maakuntaa, eräs kirkas tähti silloisen kotipaikkakunnan yläpuolella ohjasi kotiin. <3

Keksin tarinoita - kun vielä osaisin laittaa ne paperille!

Olen jästipää.

Olen toivoton matematiikassa. En vain tajua.

Rakastan yllätyksiä.

Kaipaan kesää.

Olen holtiton naminsyöjä.

Pidän ukonilmoista, jotka eivät ole liian rajuja eivätkä vaarallisia.

Ajattelen liikaa.

Pelkään terrieriä isompia koiria.

Otan asiat monesti liian vakavasti.

Pystyn olemaan todella epäystävällinen.

Rakastan vanhoja asioita ja esineitä.

Odotan lääkäriä - vastaanotto polven tekonivelasiassa keskussairaalassa parin viikon päästä.

Minulla ei ole koskaan tarpeeksi suurta vaatekaappia.

Huumorintajuni on välillä tosi outo.

Taivasta on ihana katsella. Varsinkin kesällä koivunoksien läpi.

Olisi kiva, ellen aina pohtisi, että mitäs jos...

Olisi kiva osata laulaa.

Tarvitsen kahvia aamulla, tai saan järjettömät vieroitusoireet.

Kuntosali on kiva paikka!

Olen hyvä kuuntelemaan.

Unohdun herkästi ajatuksiini.

"Miten noin pienestä ihmisestä voi lähteä noin kova ääni", on äitini aina ihmetellyt.

Rakastan suklaata.

Pidän sateesta (tietysti tilanteesta riippuen).

Rakastan takkatulta.

Rakastan joulua ja lomia.

Olen monesti liian pehmoinen.

Paahdetut vaahtokarkit ovat herkkua - jos joku muu siivoaa grillin.

Pidän texmex-ruoasta.

Tulen matkapahoinvoivaksi.

On ihanaa ostaa kirjoja!

Perhe on tärkeä.

Tarvitsen toista ihmistä...

...ja tarvitsen tarpeellisuuden tunnetta.

Olen naiivi.

Hermostun herkästi.

Haluaisin käydä New Yorkissa.

Rakastan lihaa.

Aina ei tarvitsisi sanoa kaikkea, minkä tietää.

Aina on mahdollista, että tulee sota ja tavara loppuu, ellei sitä hamstraa...

Ylireagoin herkästi.

Mielikuvitukseni pillastuu vähästäkin.

Olen talvisin kalkkilaivan kapteeni.

Olen isänmaallinen.

Mietin liikaa, että mitähän nua musta ajatteloo...

Tätini lähti aikanaan maitolaiturille istumaan ja katsomaan ihmisiä. Minussa on samoja geenejä.

Ihmisillä on joskus hassuja kuvitelmia minun täydellisyydestäni. Esimerkiksi kouluaikana tuntui, että monet luulivat minun saavan hyviä numeroita tuosta vain - he eivät käsittäneet, miten järjettömästi tein töitä niiden numeroiden eteen.

Mielikuvituksessani käyn keskusteluja, jotka voisivat toteutua, vaikka eivät sitä todennäköisesti teekään...

Yritän olla muille mieliksi.

Yritän esittää vahvaa silloinkin, kun romahdan.

Olisi mukavaa olla sievä.

Kirjaa on vaikea jättää käsistä, ennen kuin se on luettu.

Lukeminen kannattaa aina.

Olen lyhytkasvuinen.

Miksi romantikkoon pitää liittää sana "toivoton"? Eikö romantikolla ole toivoa?

Saunon mielelläni.
Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.
Olen minä!
Millainen sinä olet?

2 kommenttia:

  1. Kiva oli lukea millainen sinä olet. Kyllä meissä oli samojakin piirteitä, mutta jääköön ne vain omaksi tiedokseni! Aurinkoisia kevät-päiviä toivottelen!

    VastaaPoista
  2. Paljon oli samoisuuksia, mutta ihmekkös tuo, kun Kaisoja ollaan. :D (Vaikkakin melkein eri vuosituhanneltakin).
    Olen vakaasti sitä mieltä, että Kaisat ovat kaikki määrätynlaisia: kivoja, mukavia, humöörintajuisia,söpöskäisiä ja myös unelmallisia! (vaatimaton ja hiljainen rykäys).

    Pari eriävää pointtia, mitä mahdollisessa omassa listassani esiin tulisi, huomasin.
    Muutama esimerkki:
    Kun sinun ehkä olisi pitänyt mielestäsi syntyä 100 vuotta aikaisemmin, olen minä ikionnellinen omasta syntymävuodesta (joka tosin ei paljoakaan heitä siitä sadasta). Syy: kapiot.
    Eikös siihen aikaan pitänyt itse väsätä ja merkkailla kapionsa? Eikös kapiot olleet ihan pakollisiakin, jos tahtoi naimisiin päästä?
    Minä olisin niin muodoin auttamattomasti jäänyt vanhaksipiiaksi.
    Tietenkin jotkut superkomiat liinatukat saivat armon oikeuden (ja sulhasen) edessä, mutta minulla ei olisi ollut ulkoista saumaa siihenkään :(
    Ukon-iilistä en liioin tykkää, päinvastoin kuin sinä. En kunnolla pysty katsomaan salaman räiskeitä edes TV:stä.

    VastaaPoista