Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

torstai 3. tammikuuta 2013

Toisina välipäivinä

Minut tuntevat tietävät, että inhoan vuoden kuukausista eniten tammi- ja helmikuuta. Pimeää, kylmää, liukasta, ankeaa - ei mitään kivaa näköpiirissä, joulu on takana ja kevääseen toivottoman pitkä matka, eikä pätkätyöläinen voi useimmiten kuin unelmoida talvilomasta. Pidän toki normaalista arjesta, mutta sydäntalvi on niin kammottavaa aikaa, että siedän sen jotenkuten vain venyttämällä joulun rauhaa ja lämpöä niin pitkälle kuin voin.

Siksi surenkin aina uudenvuoden (joskus jopa tapaninpäivän) jälkeisiä Facebook- ja blogipäivityksiä, joissa ollaan innolla karsimassa kaikki jouluun viittaava pois. Loppiainenhan seikkaili vuosikaudet milloin missäkin alkuvuoden viikonlopussa, ja sillä tavalla onnistuttiin tehokkaasti lyömään läpi kuvitelma siitä, että joulu loppuu ja härkäviikot alkavat jo uudesta vuodesta. Toivottavasti nykyinen, oikealla paikallaan 6.1. sijaitseva pyhä vähitellen palauttaa käsityksen joulunajan kahdesta viikosta. Ja valot - kutsuttakoon niitä nyt sitten joulu- tai talvivaloiksi - voi perinteisesti pitää kynttilänpäivään.

Kaikille pitkä pyhäkausi ei tietysti sovi, ja toiset rakastavat juuri sydäntalvea. Onneksi siis kukin saa elää kuten tahtoo! Meillä on enimmäkseen eletty näin.






Tänä jouluna lunta ja pakkasta on ollut ainakin riittämiin. Monikymmensenttiset kinokset parvekkeen ja keittiön ikkunalaudoilla tekivät jouluvaloista lähinnä sisäpiirin jutun - ja Stellalla oli mennä hermo uutispimennon takia, sillä maailman tapahtumia pystyi seuraamaan vain työhuoneen ikkunasta ja keittiön ylälasilta. Kun vesisade sulatti nämä massat vuorokaudessa ensimmäisinä välipäivinä, kissaneiti on nauttinut taas täysin siemauksin näköaloistaan.





Jouluruuat alkavat olla lopuillaan (suklaata on jäljellä ja kinkkua pakkasessa...), hyasintit kallistua jopa yli painopisteensä. Mutta silti on vielä ihana joulunaika, mahdollisuus kerätä voimia alkavaan vuoteen. Tänään mennään kirja-aleen.


12 kommenttia:

  1. Niin ja sitten kirja-alen jälkeen kipin kapin Apilaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meni sitten aikataulut vähän toisin kuin ajateltiin, en tullut Apilaan... :/

      Poista
  2. Toivottavasti löytyy hyvää ja mieluista luettavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sopivasti. :) Eilen oli Suomalaisessa kanta-asiakaspäivä, 50 € ale-ostoksesta sai 10 € alennusta. Mutta on se jotenkin järkyttävää, että kirjan ovh voi olla jotain 40 €, ja sitä myydään alessa viitosella. Rupeaa väkisinkin miettimään, paljonko ilmaa kustantaja ja kauppias hintoihin laittavat...

      Poista
  3. Olen myös ihmetellyt tätä innostusta siivota joulu pois jo välipäivinä. Eikö ihmisillä ole riittävästi arkipäiviä? Vai onko tämä video-sukupolven ongelma, yli 15 sekuntia kestävät asiat ovat "boooring"? :)
    Kirja-ale houkuttelee, vaikkei tilaa uusille kirjoille ole. Kiva telkkari Stellalla kuusen alla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti rauhoittuminen ja hiljentyminen on monelle liian stressaavaa, kun koko ajan ei tapahdu. Tai sitten joulu on yhtä resuamista paikasta toiseen tai vaihtoehtoisesti koko suvun passaamista, jolloin ei ole ihme, että haluaa palata nopeasti arkeen. Surullisinta on se, että monelle joulu = aattoilta. Aattohan on vasta aatto, oikea joulu alkaa 25.12.!

      Minä olen maalaistalosta kotoisin ja joulunaika oli meillä koko vuoden ainoa oikea loma-aika, jolloin vanhemmatkin tekivät vain välttämättömät, jolloin kyläiltiin, kutsuttiin vieraita, vietettiin "laatuaikaa" yhdessä (sanaa ei ollut tietysti vielä keksitty, mutta siis istuttiin pitkään kahvipöydässä juttelemassa, katsottiin hyviä tv-ohjelmia jne). Siitä on jäänyt päälle se ajatus, että joulu katkaisee pitkän vuoden, silloin levätään ja ollaan rauhassa niin pitkään kuin voidaan.

      Tuo jouluvalo-tv on kärsinyt vähän Stellan leikeissä, yhtä jalkaa on jo liimattu kiinni mutta se irtosi uudestaan... :)

      Poista
  4. Meillä on kerran ollut joulukuusi melkein huhtikuulle saakka, mutta sitten pitikin jo pitää verhoja ikkunoiden edessä yön päivän kanssa.
    Kuusi oli alkanut nimittäin kasvamaan ja kukkimaan. Eihän sitä voinut pihalle paiskata.
    Nyt, muovikuusiaikana korjaan loppiaisen jälkeen joulukoristeet pois. Ovathan ne meillä jo marraskuusta asti ilona olleetkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun pitänee ruveta laittamaan kuusi ja koristeet lokakuussa, jos se sitten helpottaisi tätä eroahdistusta? :)

      Poista
  5. Voi mä niin jaan tuon sun fiiliksen, että tammi- ja helmikuu on piiiitkät ja tylsät ja pimeät kuukaudet. Oikeen hyökkäs kunnolla tuo ajatus, kun tajusin, että sunnuntai on jo loppiainen ja joulu loppuu :(

    No. Kuukauden päästä on onneksi jo valon päivä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, aukeaako tämä FB-kuva, mutta joka tapauksessa siinä todetaan, että jouluun on enää 51 viikkoa. Minä kyllä laskisin, että vain 50!!

      Poista
    2. Aukes se! :D Hih hih, pitäiskö alkaa kanssaihmisille vaivihkaa vihjailla, että enää 50 viikkoa jouluun :D Ei tämä pöyröön maine enää pahemmaksikaan voi mennä...

      Poista
    3. Pitäiskö mun laittaa tuonne sivupalkkiin sellainen "XXXX Days Until Christmas" -laskuri? :)

      Poista