Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

maanantai 31. joulukuuta 2012

Monivaiheinen vuosi päättyy

Alankohan toistaa itseäni, jos sanon, että vuosi 2012 on ollut yksi elämäni monivaiheisimmista? Senkin uhalla!


Tosin kaikki vaiheet eivät ole olleet mieluisia. Vuosi alkoi ankeissa merkeissä, kun kaikki tuntui vastustavan: pelkäsimme joutuvamme muuttamaan tästä asunnosta pois, kun omistaja halusi myydä tämän, ja moni muukin asia painoi mieltä. Tammikuu ei tuntunut loppuvan lainkaan! Järjestimme jopa kotikirppiksen päästäksemme varmuudeksi eroon ylimääräisestä kamasta, ja katselimme netistä vuokra-asuntoja.


Kovat pakkaset ja hirmuinen lumen määrä pakottivat jättämään Harley Parkinsonin sisätiloihin ja testasin Seinäjoen joukkoliikennettä työmatkoilla, ja se olikin välillä varsin jännittävää. (Toivottavasti uuden kilpailutuksen voittanut Härmän liikenne kouluttaa kaikki kuskinsa myös asiakaspalvelijoiksi!)



Mutta sitten tulivat kuitenkin kevättalven kirkkaat päivät, asuntomme uusi omistaja jatkoi vuokrasopimustamme ja elämä rauhoittui. Loppiaisen jälkeen olimme vaihtaneet parikymppisen pikku fiestan päivitettyyn versioon, ja saimme keväällä siihen käännettävät jatkopolkimet, joiden ansiosta sekä Sami että minä voimme ajaa autoa. Sitä vapauden tunnetta, kun autossa on neljä ovea ja toimiva takaluukku!




Kevät oli rankka, puskin töitä hulluna kun pelkäsin, etten ehdi saada historiaa valmiiksi. Tosin heittäydyin myös hurjaksi ja pidin pitkästä aikaa talviloman. Kävimme tuhlaamassa viimeisen häälahja-lahjakortin Helsingissä.


Talvi oli kova kun se viimein tuli, eikä se tahtonut malttaa lähteä millään: lunta puski taivaalta täyttä häkää silloin, kun olisi jo pitänyt alkaa näyttää keväältä.


Tulematta jääneen kevään lisäksi kesä (= aika, jolloin tarkenee liikkua ulkona ilman päällystakkia) kesti vain neljä viikkoa eli kesälomani ajan.


Lyhyydestään huolimatta kesä oli silti ihana, meillä tässä aurinkoinen ja lämmin. Ehdin saada työt hyvään vaiheeseen, joten pystyin heittäytymään lomalle täysillä. Keväällä olin saanut keskussairaalasta lainaksi  kolmipyörän, joka vapautti yhtä paljon kuin auto. Teimme pitkiäkin pyörälenkkejä, rusketuimme ja opimme paljon uutta kotikaupungistamme.





Kävimme mm. pariinkin otteeseen Mallaskosken brunssilla. 


Matkailu keskittyi päiväretkiin: Isonkyrön herättäjäjuhlille, Vaasaan, maakuntakierrokselle. Loman viimeisen viikonlopun saimme viettää lainamökillä ihmeellisessä rauhassa ja hiljaisuudessa.





Loppukesästä toteutui eräs unelma, kun Stella muutti meille. Uusi vuokranantajamme antoi luvan kissan ottamiseen, ja niin eläinsuojeluyhdistyksen talteen korjaama arka pieni kilpparineiti tuotiin kovasti maukuvana sijaiskodista omaan kotiin. Ihmeen nopeasti Stellasta tuli meidän kissamme, vaikka se vieläkin pelkää vieraita.



Syyskuun alussa meiltä lähdettiin kouluun, kun Sami aloitti opinnot Seinäjoen Ammattikorkeassa. 2,5 vuoden työttömyysjakson aikana totesimme, että ainakaan tässä maakunnassa ei työpaikkoja liiemmälti ole, mutta onneksi työkkärissä hyväksyttiin ajatus opiskelusta. Jouluna 2015 meillä vietetään näillä näkymin valmistujaisia.


Myöhemmin syksyllä myös minun elämäni mullistui, kun minulta tiedusteltiin kiinnostusta ottaa hoitaakseni työpaikkani tiedottajan sijaisuus historian viimeistelyn ohella. Suostuin, ja kahden ihmisen työn tekeminen merkitsi päivien venymistä pitkiksi ja  raskaiksi. Saan silti tehdä nyt viestintää, joka on lempityötäni, ja kun muutaman vuoden tauon ruostuttamat taidot alkavat palautua, uskon pärjääväni.




Kuntoa tämä kaikki toki vaatii, ja se huomattiin myös yläkerrassa, kun minulle järjestettiin arpajaisvoittona kokeilujakso LadyLine-kuntosalilla - jonka jäsenyyden päätin ottaa ainakin nyt vuodeksi. Tarkoitus on hankkia niin saliohjelmasta kuin ohjatuista ryhmistä jaksamista ja hyvää oloa oman kykenevyyden mukaan. Erityisen mieluisaksi on osoittautunut syvävenyttely shindo.


Alkava vuosi 2013 tulee olemaan näillä näkymin erittäin työntäyteinen. Vaasan läänin maanviljelysseuran 150-vuotishistoria pitää viimeistellä, Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseolla 5.11. aiheesta avautuva näyttely käsikirjoittaa, hoitaa ProAgria Etelä-Pohjanmaan normaali viestintä ja samalla olla täysillä tekemässä 3.-6.7. järjestettävää Farmari-maatalousnäyttelyä.

Onneksi ponnistuksella on rajansa: kunhan ensi syksyyn asti jaksan ja selviän, kovin urakka alkaa olla ohi. Ensi vuoden lopulla saankin ruveta katselemaan uutta työpaikkaa, mutta se on sen ajan murhe: aina meistä on huolta pidetty. Nyt nautitaan joulunajan jatkumisesta, vuodenvaihteen tunnelmasta ja kaikesta siitä hyvästä, mitä meille on annettu. Siunattua alkavaa vuotta kaikille Kurakauppalan ystäville!

Oi kuule, Herra, huutomme, 
kun puoleesi nyt nousee se. 
Isäimme turva, lohdutus, 
suo kansallemme siunaus. 

Pois juoksee aika joutuisaan, 
me väistymme kuin varjot maan, 
vaan kautta kaikkein vaiheittein 
on armo iankaikkinen. 

Sinulle, armon Jumala, 
nyt olkoon kiitos hoidosta, 
kun kaiken meille lahjoitit 
ja rakkaasti myös kuritit. 

Soit leivän jokapäiväisen, 
veit turvaan alta vaarojen. 
Myös yöhön synkkään valon loit 
ja lohdutuksen suruun toit. 

Me Herran nimeen luotamme, 
myös uuteen vuoteen kantaa se. 
Sen suojaan jäämme toivossa, 
et hylkää meitä, Jumala.
VK 38

10 kommenttia:

  1. Kyllä elämä on ihmeellistä! Oikein hyvää Uutta Vuotta koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, joskus vähän liiaksikin... :) Kiitos samoin!

      Poista
  2. Siunattua ja armorikasta uutta vuotta sinulle, Samille ja Stellalle.

    VastaaPoista
  3. Tosiaan vaiherikas on vuotenne ollut. Toivon teille kikille vähän rauhallisempaa ja onnellista vuotta 2013!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, monesti parasta on se, kun ei tapahdu yhtään mitään...

      Poista
  4. Kiitos samoin! Yhtä kirjavuutta se on ollu täälläkin tämän vuoden räsymatto. Jospa ens vuonna olis tasaisempaa, ja ne tummat raidat sais vähän vähentyä tai edes kaventua. Joka tapauksessa: parasta mahdollista tulevaa vuotta!

    VastaaPoista
  5. Iloa ja valoa ja kaikkea hyvää alkaneelle vuodelle!

    VastaaPoista