Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Joulu joutuu kohta Kurakauppalaankin


Huomaan hämmästyksekseni, että jouluun on runsas viikko, mutta sitä ei ole juurikaan Kurakauppalassa entiseen tapaan fiilistelty - ellei oteta lukuun taustakuvan muodossa jo aiemmin syttyneitä "jouluvaloja". Syynä on ollut yksinkertaisesti se, että pitkien ja rankkojen työpäivien jälkeen illat ovat menneet paljolti sohvalla (tv:tä katsellen, köh), enkä ole jaksanut tai oikeastaan edes muistanut valokuvaamista.


Sillä kuvattavaahan meillä toki on! Tavoitteena ei ole hankkia joulustressiä, joten olemme tehneet vähitellen asioita, joista joulutunnelma alkaa rakentua. Joulukortit kirjoitin valmiiksi jo marraskuussa, ylimääräiset siivoukset tehtiin itsenäisyyspäivän pitkänä viikonloppuna, joten jouluviikolla huiskitaan vain normaali viikkosiivous. Joululiinat silitin ja vaihdoin jaksaessani, ja ruuat on ostettu valmiina Wanhan Karhunmäen myyjäisistä (kinkku tietysti kaupasta). Hymyilin eilen lehtijutulle, jossa mainittiin, että osan jouluruuista voi ostaa valmiina. Ajatella. Kyllä minä sanon, että jolle ei jouluna kelpaa se hyvä, mitä tarjotaan, oli se sitten kaupan tai omaa tekoa, taloo kärsii kovasti sen vahingon!


Hyasintti minulla on ollut pöydällä siitä pitäen, kun niitä alkoi kaupasta saada. Yksi on jo siirtynyt eläkkeelle, toinen puhkeamassa ja kaksi Lidlistä ostettua melkein vielä sipulia kasvamassa. Myös lumimäärä kasvaa, kuten allaolevasta kuvasta näkyy. Ei sentään vielä lunta ole neljännen kerroksen ikkunalaudan yläpuolelle, mutta ymmärrätte mitä tarkoitan! Eilen työpaikan joululounaalla muistelin, miten viime vuonna vastaavassa tilanteessa parin työkaverin kanssa suunnittelimme joululaulu-uudistusta tyyliin On kadut pimeät, rapaiset, vaan joulu, joulu on meillä, on lätäköt syvät ja kuraiset ja sademäärät hirmuiset, vaan joulu, joulu on meillä! Tänä vuonna voidaankin laulaa aivan oikeilla sanoilla.


Kynttilänjalka on teipattu ikkunalautaan siltä varalta, että Stella haluaisi aloittaa oman sisustusprojektin.

Tämän joulun tekee erityiseksi tietysti pikku Stella, joka on aivan hämmentynyt kaikesta, mitä tapahtuu. Mattojen vaihto oli huikean jännittävä operaatio huonekalujen siirtelyineen, ja Samin isotädin plyysimatot havaittiin varsin hyviksi mammiskelua silmällä pitäen - puhumattakaan siitä, että Stella sointuu sisustukseemme nyt entistäkin paremmin. Huomaattehan, miten neidin turkki on kasvanut syksystä!


Pikku tytöstämme on tullut hyvin hellyydenkipeä ja seuranhaluinen. Se tulee edelleen herättämään aamuisin, söpöstelee kierien lattialla, haluaa että sitä leikitetään "lintuystävällä" eli niillä hitusilla, joita narun päässä olevasta riikinkukonsulasta on vielä jäljellä. Hirmuisen arka se on silti yhä, syliin ei tule ja painuu piiloon aina ovikellon soidessa - joskus varmuuden vuoksi silloinkin, kun ovikello soi naapurissa.


Mielenkiinnolla odotamme, mitä Stella pitää joulukuusesta. Pelkäämme nimittäin vähän, että se pitää siitä liikaa, sillä meillä on muovikuusi. Olen jo henkisesti varautunut elämäni ensimmäiseen kuusettomaan jouluun, jos Stella tahtoo syödä oksia - mutta mistäpä sen tietää, ehkä tyttömme esiintyy ensimmäisen (? mehän emme tiedä Stellan tarinaa) omassa kodissa vietetyn joulun kunniaksi hyvinkin levollisesti.


Minä aion pitää joulun aikana huikean parin viikon loman, vaikka se tarkoittaakin työläppärin kotiin ottamista ja varmasti käytännössä ainakin muutamia työtunteja sohvannurkassa. Joulu on kuitenkin aina ollut aikaa, jolloin minun pitää saada pitää kunnon tauko työelämästä. Kun saan levätä joulupesässäni, jaksan iskeä tammikuussa taas haukkana työn tukkaan kiinni.

4 kommenttia:

  1. Stellahan on ihan sävy-sävyyn maton kanssa! Kiva, kun pystyt pitämään kunnon loman. Mekin vain aiotaan maata lötköttää ja toipua Laurin synttäreistä. Tänä vuonna ei edes perikuntaa kutsuta syömään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on keittiössä ruskeat käytävämatot ja heti Stellan kotiuduttua naureskelimme, että tottahan kissa pitää valita sisustukseen sointuvaksi... ;)

      Poista
  2. Tunnelmallisia jouluisia kuvia, tei kodista. Stella on tosiaan komistunut syksystä, kisu on kissan päivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinaiset kissanpäivät alkoivat nyt, kun Samilla on jo joululoma, niin ettei kisun tarvitse olla pitkiä päiviä yksin kotona!

      Poista