Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Uuden edessä

Kulunut viikko on ollut sellaista matalalentoa, että tämä blogiparka on jäänyt aivan syrjään. Olen opettelemassa jotakin aivan uutta - ja samalla jatkamassa vanhaa.


En ole koskaan ollut sillä tavalla kunnianhimoinen, että olisin haaveillut luovani jonkin "uran". Tavoitteeni työelämässä ovat olleet aika maltilliset: haluaisin tehdä työtä, josta pidän, josta saa kohtuullisen toimeentulon, joka on vakituinen ja mahdollistaa asumisen Etelä-Pohjanmaalla. Nykypäivän olosuhteet tuntien arvaatte, että neljästä vaatimuksesta yksi ei ole toteutunut eikä ehkä koskaan toteudu. Olenkin alkanut luopua toivosta sen suhteen, että saisin vakituisen työpaikan, ja kiinnittää suurempaa huomiota muihin kolmeen vaatimukseen.


Päätin 14-vuotiaana, että minusta tulee historiantutkija. En oikein tiennyt, mitä sellainen tekee - lähinnä kai elättelin jotakin romanttisia tarinankertojakuvitelmia. Joka tapauksessa suuntasin opiskeluni tätä päämäärää kohti. Äitini sanoi silloin, ettei minusta ole niin yksinäiseen työhön, mutta kukapa teini-ikäinen äitiä uskoisi! Valmistuin yliopistosta pääaineenani Suomen historia, ja ensimmäinen työni oli varsin laaja ja vaativa tutkimus. Totesin, että äiti oli ollut oikeassa: vaikka historia on rakasta, pidän sittenkin enemmän elävistä ihmisistä. (Lisäksi tilaushistorioiden teossa on aika viheliäistä se, että aloittaa ventovieraassa työpaikassa, jonka kaikista puolista täytyy oppia tietämään ihan kaikki tietyssä ajassa ja kirjoittaa kyseinen tieto kirjaksi, minkä jälkeen saakin sitten jo kenkää, kun työ on valmis.)

Korkeakoulutettuna ihmisenä tavoite Etelä-Pohjanmaalla asumisesta on johtanut siihen, että on tehtävä sellaista työtä mihin sattuu kelpaamaan. Niinpä ansioluettelossani on tutkijanhommaa, viestintää, matkailua, markkinointia, nuorisotyötä... En missään nimessä kadu historian opiskelua, koska se on yhdessä sivuaineeni Suomen kirjallisuuden kanssa antanut jyhkeän pohjasivistyksen, jonka varaan voi rakentaa minkä tahansa toimenkuvan. Silti harvassa työpaikassa ollaan niin avarakatseisia, että uskalletaan luottaa historiaa opiskelleen kykenevän myös muuhun.


Kaikkein mieluisinta töistäni minulle on aina ollut viestintä. Se on monipuolista, haastavaa, elävää, siinä saan hyödyntää nopeuttani ja monesti myös kirjoituslahjaani - ja tehdä sitä ihmisten kanssa. Aloittaessani nykyisessä työpaikassani (tilaushistorian tekijänä!) taisin tuoda asian jotenkin julki, tai sitten se näkyi CV:stäni, tai sitten meillä on vain fiksu tiedottaja, joka sen hoksasi. Joka tapauksessa talossa on pian tarve tiedottajan sijaiselle. Järjestettävänä on myös ensi kesänä valtakunnallinen Farmari-maatalousnäyttely, jonka viestintään kaivataan "langoista pitelijää". Ja niin kävi, että esimies kysyi minun kiinnostustani tehtävään. Niskavillani nousivat pystyyn kauhusta - ja riemusta. Suostuin. Ja nyt se on julkista.


Paitsi että marraskuun lopulta alkaen viimeistelen edelleen Vaasan läänin maanviljelysseuran 150-vuotishistoriaa ja käsikirjoitan aiheesta näyttelyn Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseolle (avajaiset näillä näkymin marraskuussa 2013) sekä järjestelen muita juhlavuoden tapahtumia, toimin samalla ProAgria Etelä-Pohjanmaan vs. tiedottajana ja Farmari-näyttelyn viestintäpäällikkönä. 

Haaste oli sellainen, etten olisi uskonut koskaan moista saavani. Olen hämmästynyt luottamuksesta - ja kyllä, peloissani, sillä myös vuonna 2013 vuorokaudessa on vain 24 tuntia. Uskon kuitenkin, että yhden vuoden sitä on vaikka airanvittaksena, sillä vakituisesta paikastahan ei ole kyse. Ja koetan luottaa siihen, että kun minulle on annettu haaste, annetaan myös voima sen läpi käymiseen. 

Avatessani uusimman Hengellisen kuukauslehden löysin alkusivulta tutun virrenvärssyn, joka tuntui kuin Isän lohdulliselta taputukselta päälaelle: kyllä sinä selviät, ethän toimi yksin.

En pelkää siis vaarojen matkaa,
hän silloinkin kantaa ja vie,
kun polku on synkeä, kaita on tie.
Voin kanssansa taivalta jatkaa.
Hän vastakin auttava lie.
Siionin virsi 173:4

Näillä hyökätään!

Tähän vihjasin hyväntekeväisyysshoppailupostaukseni kommenteissa. Samana iltana, jolloin esimieheni oli esittänyt kysymyksen, tilasin Planilta sekä Courage - Rohkeus -rannerenkaan että monimielisesti nimetyn Girls Can -kalenterin.  

37 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon, Kaisa! Ihan silmät kostuivat lukiessani, niin olen iloinen puolestasi, kun sait mieleisen ja haastavan työn. Kyllä sinä voimiakin saat ylhäältä aivan tarvittavan määrän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silti lupasin tänään kakun perään kyselevälle työkaverille sitä vasta vuoden päästä, kun kaikesta on selvitty kunnialla! :D :D

      Poista
  2. Onneksi olkoon parahin kaima!
    Minä otan ja rukoilen, että hyvin selviytyisit mielenkiintoisesta ja vaativasta tehtävästäsi.
    Muistan, kun olin työelämässä postissa (siihen hyvään aikaan, kun postissa oli vielä pankkikin) niin joskus ahdisti rukoilemaan Jeesukselta, että hän antaisi käskyn POSTIENKELEILLE tulla apuun :D
    Apu tuli aina!
    Nyt rukoilen, että tiedottaja enkelit jeesaisisivat sinua tarpeen tullen :D

    Ympäröiköön sinua yli ymmärryksen käyvä rauha tuon mukavan työasian tiimoilta!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokohan tiedottajaenkeleillä on tabletit, vai käyttävätkö vielä läppäreitä? :) Eiköhän me porukalla tämä hyvin hoideta... :D

      Poista
  3. Ooh, kuulostaapa hienolta ja vaativalta hommalta! Onnea matkaan, siunausta ja jaksamista!

    VastaaPoista
  4. Ooh, kuulostaapa hienolta ja vaativalta hommalta! Onnea matkaan, siunausta ja jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molempia se on ehdottomasti, siksi en malttanut olla ottamatta tehtävää vastaan. :)

      Poista
  5. Mahtavaa!! Paljon onnea!! :) Kyllä se hyvin menöö :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Oliko sun kuva eilen lehdessä..?

      Poista
    2. Kyllä se tais olla... Yleensä joudun itte rauhootella kuvattavia ja haastateltavia, että ei se lehteen "joutuminen" niin kamalaa oo. Nyt sainkin sitte maistaa omaa lääkettäni -- apteekis ja Rannankaupas heti eileen ihmiset nyppii hihasta, että mitä julkkis. En tiänny mitä olisin sanonu :O

      Poista
    3. Ja komia kuva olikin, onneksi olkoon! :) Tuo on varmaan sama kuin että ihmiset joskus tulivat mulle sanomaan lukeneensa mun kirjoja. Siis eivät sanoneet, että "pidän kirjoistasi" tai "en pidä kirjoistasi", vaan ainoastaan "olen lukenut kirjojasi". Mitä siihen kuuluu vastata? "Ai jaa, no mitä sitten?" :)

      Poista
    4. Kiitos täältä päästä :) Joo, JUSTIIN noin se on. Mitä tuohon ny voi sanoa? "Jaahas, no niin, ilmoja pidelly, hyvää päivänjatkoa sitte vaan" :D

      Poista
    5. Ja sitten ihmiset ajattelee, että onpa se tyly, minä kun niin kohteliaasti yritin kommentoida sen tekemisiä... XD

      Poista
    6. Näin. Juurikin näin.

      Poista
  6. ILOnkyyneleet viraavat täälläkin puolestasi. Osaat ja pystyt ja saat voimia! Miten sitä voikaan olla riemuissaan toisen puolesta. Mitä parhainta viikonloppua teille kolmelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Ja sinä menet maanantaina kodin lähellä sijaitsevaan työpaikkaan sopivalla aikataululla, ihan varmasti!

      Poista
  7. Onnea ja siunausta,elämän tiet ovat ihmeelliset ,mutta ihanat Jumalan johdatuksessa

    VastaaPoista
  8. Se on hyvä että on haasteita, paljon onnea ja jaksamista! Taitoahan kyllä löytyy!

    VastaaPoista
  9. Niin meistä huolehditaan.
    Taivaan isän siunausta työvuoteesi.
    Ihanko pitää suunnitella matkaa Farmariin, kun siellä on blogituttu töissä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt mun on pakko uskoa tuo Eijan kommentti, jos pelkkä maininta työstä Farmarissa vetää sinne väkeä... XD

      Poista
  10. Onnea ja menestystä uuden haasteen edessä. Kaikesta selviää, kun ottaa yhden askeleen kerrallaan. Mukavaa syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, päivä kerrallaan mennään. Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  11. Voi mahoton, miten hieno uutinen. Onneksi olkoon!
    isolla halilla, Tuula

    VastaaPoista
  12. Kivaa Kaisa! Onnea!!

    VastaaPoista
  13. siis toi anonyymi on Minna nakkisormi....

    VastaaPoista
  14. Nyt sunnuntaiaamuna, piti vielä kertoa, että minäkin olen osallistunut näyttelyn järjestelyihin aikanaan, kun työskentelin silloisessa Satakunnan Maatalouskeskuksessa. Se oli mukava kevät ja kesän alku. Jälkeenpäin ajatellen elämään ei juuri muuta silloin mahtunut, enkä ollut edes vastuussa mistään, vaan siellä suorittavalla tasolla. Hauskaa oli, talkoohenkistä ja näyttelykin onnistui. Nythän nämä näyttelytkin on suurempia ja budjetitkin varmaan, enää ei tekstata kylttejä nyrkkipajassa "mullihallin" lattialla...
    Vaan tänään on ohjelmassa kesärenkaiden pesu. Renkaanvaihdon jälkeen vaan nostin ne rapasina sisälle, kun ei ollut aikaa...
    Säätiedotusta katselessa tulin päätelmään, että nyt tai sitten ei olenkaan. Aamukahvi juotuna, että pukemaan ja pihalle. Mukavaa sunnuntaita..Tuula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin kaikki ovat meilläkin sanoneet, kun olen esim. historiahaastatteluissa kysynyt: rankka mutta upea kokemus, joka yhdistää työkavereita toisiinsa ihan uskomattomasti. Eli kyllä minäkin positiivisella mielellä olen.

      Me vaihdatettiin renkaat Joupin Nesteellä ja siellä jopa vanhat kesäiset pestiin! Tosin ne piti sitten pussittaa märkinä, mutta silti...

      Poista
  15. Hieno uutinen! Onnittelut! Ihan varmasti selviät hienosti.

    VastaaPoista
  16. Onnea ja menestystä!
    "Kädessän Hän joka päivä kantaa,
    Tietää kaiken, mitä tarvitsen,
    Päivän kuormat, levon hetket antaa,
    Murheen niin kuin ilon seesteisen."
    Hlk 423

    VastaaPoista
  17. Hieno uutinen, onneksi olkoon pestistä, varmasti pärjäät.

    VastaaPoista